Plantaarifaskiitti, supinaatiohäiriö ja jännetupin tulehdus… Näiden diagnoosien, sekä kainalosauvojen ja sairaslomatodistuksen kanssa lähdin lääkäristä kotiin muutama viikko sitten. Mutta mitä nämä vaivat käytännössä tarkoittavat ja miten ne oireilevat?

Miten plantaarifaskiitin oireet alkoivat?

Se alkoi raskausaikana. Viiltävä, kohtuuton kipu kummassakin kantapäässä aina liikkeelle lähtiessä. Pahimpia olivat yölliset vessakäynnit ja aamut. Kinkkasin hankalasti päkiöillä, kun kantapäät eivät kestäneet astua, tosin varpaille nousukaan ei oikein onnistunut. Kipu oli tuskallista, mutta häiritsi eniten vain ensimmäisillä askelilla ja vetreytyi siitä aina liikkeen jatkuessa. En siihen sitten kiinnittänyt sen enempää huomiota. Vaiva oli sitäpaitsi helppo kuitata raskauteen kuuluvaksi tai sen aiheuttamaksi. Mutta synnytyksen jälkeen se kipu vaan jatkui. Kun vauva täytti puoli vuotta, aloin vähän enemmän asiaa jo ihmetellä ja rupesin googlettelemaan asiaa. Nopeasti törmästin sanaan plantaarifaskiitti ja olin varma, että kyse on siitä. Kun vauva oli jo lähemmäs vuoden ikäinen, toisen jalan vaiva helpottui. Oli paljon helpompaa, kun vain toinen jalka kipuili. Sen kanssa selvisi paljon paremmin yöllä itkevän lapsen luo toiseen huoneeseen, vaikka se kipeä olikin. En sitten koskaan hakeutunutkaan lääkäriin, olihan vaiva jo helpottamaan päin.

Viime syksynä kipeän jalan oireet kuitenkin pahenivat. Kipu ei jäänyt enää liikkeellelähtökivuksi, vaan siitä tuli kokoaikaista. Pahimmillaan kipu oli iltaisin, etenkin työpäivien jälkeen. Marraskuussa säikähdin, kun huomasin, ettei pikkuvarpaani enää liiku. Kun yritin sitä liikuttaa, vain viereinen varvas liikkui. Lisäksi kävelyni muuttui kivun vuoksi jo niin paljon, että se alkoi häiritsemään itseänikin ja aiheutti minulle pahoja selkäkipuja. Tunsin käveleväni vinossa varoen toista jalkaa ja tunsin astuvani jalalla väärään asentoon. En kuitenkaan voinut muutakaan, olin niin kipeä. Joulukuussa kävin lääkärissä, ortopedillä. Sain jo arvaamani diagnoosin plantaarifaskiitti. Lisäksi jalassa oli supinaatiohäiriö, eli ymmärtääkseni astun jalalla isosti virheasennossa, vain jalan ulkosyrjällä (koska varon kantapäätä) ja otan painoa varpaille, mutta en pottuvarpaalle. Sain muutaman venyttelyohjeen, joiden kanssa lähdin kotiin uskoen, että vaiva helpottaa.

jatkuvaa kipua myös levossa

Joulun jälkeen oireet jatkoivat pahenemistaan. Jalkaan alkoi tulla jatkuvaa kipua, myös levossa. Sekä sellaisia kipu vihlaisuja, nekin ihan levossa. Aloin huomaamaan, että kipristän varpaani vasaravarpaiksi kaikilla askelilla, sillä askellus teki kantapäälle niin kipeää. En kivultani pystynyt enää mihinkään muuhun kuin töihin. Töiden jälkeen en pystynyt laittamaan edes tiskejä, sillä käveleminen oli mahdotonta. En ole kuukausiin käynyt lasten kanssa puistossa, tai muutenkaan juuri ulkoillut. En voi kuvitellakaan lähteväni lenkille, sillä vaikka lenkki menisi hyvin, sen jälkeen en loppupäivänä kävelisi. Kaikki normaalit arjen toiminnot ovat tulleet mahdottomiksi. Niinpä varasin uuden lääkäriajan, tällä kertaa fysiatrille. Toivoin saavani lähetteen fysioterapiaan, sillä koin, etten omin avuin jalkaa saa jumpattua kuntoon.

plantaarifaskiitti, sairasloma ja pitkä kuntoutus

Tällä kertaa uusi lääkäri kohtasikin minut ihan eri tavalla ja halusi tutkiakin kunnolla. Olin odottanut vain lähetettä fysioterapiaan, minkä kyllä sainkin. Yllätyksekseni minulle kuitenkin määrättiin myös alkuun kolmen viikon sairasloma, säännöllinen vahvempi tulehduskipulääkitys, magneettikuvaustutkimus, sekä suurimpana yllätyksenä kainalosauvat. Yhtä aikaa olin järkyttynyt siitä, että vaiva on oikeasti näinkin ”vakava”, kun olin sen kanssa niin kauan sinnitellyt. Samaan aikaan kuitenkin olo oli tosi helpottunut, nyt ainakin sain apua ja jalka ehkä tulee vielä kuntoon.

Magneettitutkimus paljasti, että jalassa on plantaarifaskiitin ja supinaatiohäiriön lisäksi jännetupin tulehdus (en ole tiennyt, että sellainen voi olla myös jalassa!), sekä erittäin paljon nestettä ja turvotusta nivelissä, johtuen todennäköisesti pitkäaikaisen kivun aiheuttamasta ärsytyksestä ja rasituksesta. Ei siis kuulemma ihme, että olen ollut niin kipeä.

Tällä hetkellä on menossa sairaslomani kolmas viikko ja sitä juuri jatkettiin ainakin kaksi viikkoa eteenpäin, joten pakkohan se on uskoa, ettei tämä ihan pikkujuttu enää olekaan. Vaikka plantaarifaskiitti yleensä on vaiva, joka kestää ehkä joitain kuukausia ja vaatii jalan jumppaamista ja venyttelyä, eikä tarvitse sen isompaa hoitoa, voi näköjään joskus käydä myös näin. Vaiva pitkittyy, pahenee, ja aiheuttaa muitakin vaivoja. Tän tiedän ens kerralla. Ehkä nyt lupaan itselleni, ettei kaikkien vaivojen kanssa tarvi jäädä aina yksin vaan lääkäriin on lupa mennä aiemmin!

Onko teillä kokemusta pahaksi päässeestä plantaarifaskitiista? Palailen kertomaan oman jalan kuntoutumisesta taas myöhemmin.

<3 Heini