Hae
HeiBlondi

Heippa 2021, ei tule ikävä!

31/12/2021

Vuosi 2021 on tuntunut todella pitkältä. Siihen on mahtunut paljon ihanaa, mutta myös paljon raskaita aikoja. Vuodesta on päällimmäisenä hyvät fiilikset, mutta silti, sitä ei tule ikävä! Uusi vuosi, olet erittäin tervetullut! Vuotta on varjostanut Koronan pirulainen, josta ei päästy eroon tänäkään vuonna. Vuosi alkoi kaksivuotiaan uhmalla ja unitaantumalla, jonka kanssa taisteltiin enemmän ja vähemmän kesään asti. Koko ajan mukana oli myös itkuinen ja huonosti nukkuva vauva. Kevät oli aika sumuista aikaa itselle. Ketään ei päästy näkemään (sen pirulaisen takia) ja kotona tuntui todella yksinäiseltä. En millään usko, että olin ainut tuntemusteni kanssa, mutta olin vain liian väsynyt ja voimaton hakemaan itselleni vertaistukea tai edes puhumaan ajatuksistani ääneen.

Kesä helpotti kevään ahdistusta

Onneksi tuli kesä, pirulainen vähän väistyi ja elämä tuntui normaalilta. Päästiin jopa reissuun, ja tuosta reissusta puhutaan tytön kanssa edelleen usein. Se oli varmasti meidän kaikkien mieltä virkistävää. Tuon kurjan kevään aikana olin tehnyt päätöksen palata töihin. Rahakin oikeastaan oli enemmän kuin tarpeen, mutta kaikkein eniten koin, että minun on pakko päästä ihmisten seuraan, ennen kuin tulen kotona hulluksi.

Kesä kuitenkin oli niin ihanaa aikaa. Oli lämmintä ja aurinkoista, uhma oli helpottanut ja vauvakin muuttunut tyytyväisemmäksi, olihan hän jo melkein yksivuotias. Olisin tuossa hetkessä voinut taas kuvitella jääväni kotiin, mutta työt oli jo sovittu.

Niin tuli elokuu. Vauva täytti vuoden ja työt alkoivat. Työ vaikutti hyvältä ja olin tyytyväinen mun päätökseen palata töihin. Onneksi olin suostunut tekemään vain 4-päiväistä viikkoa ja olen saanut koko syksyn pitää kolmepäiväisen viikonlopun. Se on tuntunut juuri sopivalta. Saan hoitaa lapsia kotona perjantaisin, enkä myöskään uuvuta itseäni töissä liikaa. Tää on tuntunut aika hyvältä. Tosin kyllähän se palkasta aika ison siivun nipistää, mutta on se kaiken arvoista.

loppusyksy on ollut raskas

Jollain tapaa loppusyksy on kuitenkin imenyt mehut ja ollut taas todella raskasta. Monen kuukauden sairastelukierteiden lisäksi meillä on kotona tällä hetkellä öisin herättelevä, vilkas ja täysin vahdittava yksivuotias, sekä erittäin vahvasti uhmaikäinen lähes kolmevuotias. Kotiarki väsyttää, työt väsyttää. Kaikki väsyttää. Enkä oikeastaan tiedä mitä elämältä nyt haluaisin. Kaiken kruunaa jälleen sulkutilat päälle asettanut pirulainen. Voisitko pysyä jo poissa ensi vuonna?

Mulla on ikävä ihmisiä, ystäviä, leikkitreffejä, lounastreffejä, illanviettoja, ihan kaikkea! Niitä toivon uudelta vuodelta! Toivon myös, että löydän 2022 vuoden aikana suunnan, mitä haluan tulevaisuudelta. Ehkä uutta suuntaa työelämässä? Tai opiskeluja? Saa nähdä, en tiedä vielä itsekään!

Vaikka vuoden aikana arki ja äitiyskin ovat koetelleet ja väsyttäneet, on silti päällimmäisenä mielessä se, kuinka täydellinen vuosi on ollut juuri noiden rakkaiden pienten vuoksi! Toivottavasti teidän vuosi on ollut hyvä ja uudesta vuodesta tulee vielä parempi. Paljon rakkautta, ystäviä ja positiivisia ajatuksia meille kaikille Uuteen Vuoteen 2022!

<3 Heini