Kirjoittelin reilu kuukausi sitten Eemin korvatulehduskierteestä, kun flunssa meni jälleen korviin. Tuolloin meidän korvalääkäri jo puhui, että mikäli tulehduksia vielä tulee, niin hän suosittelee korvien putkitusta. No Eemi parani antibiootilla, mutta oli terveenä vain alle viikon, kun uusi flunssa taas iski. Ja vain 1,5 viikkoa edellisen antibiootin loppumisesta, hänelle kehittyi jälleen uusi korvatulehdus. Ei siinä auttanut kuin aloittaa uudet antibiootit. Samalla tehtiin lääkärin kanssa päätös ja varattiin Eemille korvien putkitus jo seuraavalle viikolle Oulun Terveystaloon.

onko flunssa este korvien putkitukselle?

Eemi parantui korvatulehduksesta vajaa viikkoa ennen putkitusta, mutta putkitusta edeltävänä päivänä päiväkodista soitettiin, että Eemi on jälleen yskäinen ja nuhainen. Minulle kuitenkin oli ohjeistettu, että mikäli ei ole kuumetta niin aikaa ei siirretä, joten seuraavana aamuna menimme Terveystalolle niinkuin oli sovittu. Olin itse aika varma, että Eemille oli kehkeytymässä jälleen uusi korvatulehdus. Oireet olivat ihan samat: kirkas räkä ja kumea yskä. Anestesialääkäri arvioi Eemin voinnin ja sanoi yskän kuulostavan juuri korvatulehduspotilaille tyypilliseltä yskältä. Keuhkot eivät rohisseet, eikä Eemi ollut limainen (vain lievä kirkas räkä valui), joten hän ei nähnyt esteitä anestesialle. Kuulemma korvakierrrepotilaat ovat aina enemmän tai vähemmän flunssaisia. Olimme helpottuneita, että putkitus onnistuu.

korvien putkitus terveystalolla

Me ollaan oltu ihan todella onnellisia siitä, että on lapsille aikoinaan hommattu terveysvakuutukset. Ilman niitä ei oltaisi putkitukseen päästy näin nopeasti. Me olemme aina asioineet Terveystalolla, joten luonnollisesti korvien putkitukseenkin hakeuduttiin sinne. Ja ollaan ihan super tyytyväisiä palveluun, mitä saatiin. Sekä lapsi, että meidät vanhemmat kohdattiin niin hyvin ja rauhassa. Viikkoa ennen leikkausta minulle soitettiin ja kerrottiin tulevasta operaatiosta ja sain kysyä kaikkea, mitä mieleen tuli. Leikkausaamuna Eemi ei saanut syödä mitään yli 6 tuntiin, eikä juoda mitään yli 2 tuntiin. Ja koska meidän aika oli heti klo 8 niin Eemi olikin tyhjin suin edelllisestä illasta asti. Normaalisti Eemi vaatii ruokaa aamulla välittömästi herätessään, mutta leikkausaamuna hän ei jostain syystä ollut mitään vailla. Selvittiin ilman huutoja, toisin kuin olin pelännyt.

miten lapsi nukutetaan?

Kun saavuttiin Terveystalolle, meidät otti vastaan ihana hoitaja, joka kyseli Eemistä tietoja ja kertoi vielä tulevasta operaatiosta. Pian tapasimme oman korvalääkärimme (joka asentaa putket) ja sen jälkeen vielä anestesialääkärin. Koko tämän ajan Eemi sai leikkiä Terveystalon leikkitilassa ja odotus sujui mukavasti. Sitten hoitaja tulikin jo hakemaan meidät leikkaussaliin. Pääsimme molemmat vanhemmat Eemin mukaan nukutuksen ajaksi. Eemi nukutettiin maskilla ja kanyyli asennettiin vasta nukahtamisen jälkeen, mikä on lapselle kyllä mukavampi vaihtoehto varmasti. Eemi sai nukahtaa minun syliin ja vasta sitten laskin hänet hoitopöydälle. Olin valmistautunut itkevään ja rimpuilevaan lapseen, mutta Eemi yllätti tässäkin. Hän antoi asettaa maskin naamalleen ilman ongelmia. Unilääke kuitenkin haisee kuulemma todella pahalle ja lapset sitten vastustelevat sitä senkin vuoksi. Eemikään ei tykännyt maskiin hengittämisestä ja jossain unen rajamailla hän yritti vähän potkia ja rimpuilla, mutta uni vei voiton. Pelkäsin, että minulla ottaa koville tuo nukutustilanne, mutta se ei ollutkaan kaikista pahin. Olin siihen kuitenkin valmistautunut. Pahimmalta tuntui se, kun huoneesta täytyi lähteä pois ja jättää lapsi makaamaan sinne yksin. Silloin minulla tuli itku, ja ei tuo helppo paikka lapsen isällekään ollut. Olihan Eemillä toki hoitajia ja lääkäreitä ympärillä, mutta siinä olisi halunnut olla itse pitämässä pientä kädestä.

korvien putkitus on nopea operaatio

Pääsimme heräämön kahvihuoneeseen odottelemaan. Itse putkitus kestää vain 10-15min, jonka jälkeen lapsi siirretään heräämöön. Heräämössä olisi kuulemma hyvä nukkua vähintään 15min, jotta pahimmat unihöyryt poistuisivat kehosta ja herääminen olisi vähän helpompaa. Pienet lapset kuitenkin kuulemma heräävät usein liian aikaisin. Eemi nukkui onneksi 25min. Tässä välissä lääkärimme kävi jo kertomassa leikkauksen menneen hyvin ja antoi ohjeet jatkoa varten. Yllätykseksemme Eemillä ei ollut vielä uutta tulehdusta korvissa, mutta saimme valmiiksi jo reseptin tippoihin, joita korviin sitten voi laittaa jos korvatulehdus kuitenkin tulee päällä olevan flunssan seurauksena. Hoitaja haki meidät Eemin luokse heti kun Eemi heräsi. Usein pienet heräävät itkun kanssa, mutta Eemi makasi hiljaa tokkurassa hoitajan sylissä. Sain hänet heti syliini ja hän osoitti kättään, jossa oli kanyyli ja sanoi ”pipi”. Aluksi Eemiä piti pitää sylissä vähän kuin pientä vauvaa, varoen niskoja. Nukutusaine kuulemma vaikuttaa niin, että niskoja on vaikea aluksi hallita. Heti, kun Eemi vähän virkosi, hänelle tarjottiin pillimehua juotavaksi.

nukutuslääke voi aiheuttaa pahoinvointia

Nukutuksen jälkeen Eemin piti olla muutama tunti seurannassa ennen kotiin lähtöä. Se olikin päivän vaikein osuus. Eemi nimittäin olisi heti pillimehun jälkeen halunnut päästä itse juoksentelemaan. Hän ei kuitenkaan pysynyt pystyssä ollenkaan ja pää oli vielä nukutuksesta sekaisin, joten en voinut laskea häntä maahan. Ja se ärsytti häntä ihan hirveästi. Pian Eemillä iski myös pahoinvointi, eikä saatu häntä syömään mitään. Hän muuttui itkuiseksi. Onneksi hoksasin mainita asiasta lääkärille ja Eemille annettiin heti kanyylin kautta pahoinvointilääkettä. Sitten ruoka alkoikin maistua niin, ettei Eemi olisi malttanut lähteä kotiin ollenkaan.

yskä ärtyi nukutuksen jälkeen

Kun lähdimme kotiin, Eemin ääni meni hetkeksi käheäksi ja sitten hänen yskä muuttui todella kovaksi. Yskä vaivasi tosi pahana koko illan. En ole varma johtuiko tuo nukutuksesta ja sen ärsytyksestä jo valmiiksi olleeseen lievään yskään, vai paheniko hänellä vain päällä ollut tauti. Yskä kuitenkin loppui sen yhden päivän aikana. Meillehän selvisi seuraavana päivänä leikkauksesta, että Eemin flunssaoireet olivatkin hyvin todennäköisesti koronaa. Minua hirvittää edes ajatella, että Eemi nukutettin koronassa. Onneksi kaikki meni hyvin! <3 Eipä kukaan osannut epäillä, että niin tutut korvatulehdusoireet olisivatkin koronaa.

Nyt odotellaan, että auttaako korvien putkitus korvatulehduskierteeseen! Vähintäänkin putkista on se hyöty, että mikäli tulehduksia vielä tulee, riittää niiden hoitoon yleensä korviin laitettavat tipat, eikä antibioottikuurille ole tarvetta. Aika näyttää, miten putkitus Eemille auttoi. Kerron siitä varmasti myöhemmin tännekin.

Onko teillä kokemuksia korvien putkituksesta ja onko lapsenne saaneet siitä selkeän hyödyn?

Ota meidät seurantaan Instagramissa!

<3Heini

Plantaarifaskiitti, supinaatiohäiriö ja jännetupin tulehdus… Näiden diagnoosien, sekä kainalosauvojen ja sairaslomatodistuksen kanssa lähdin lääkäristä kotiin muutama viikko sitten. Mutta mitä nämä vaivat käytännössä tarkoittavat ja miten ne oireilevat?

Miten plantaarifaskiitin oireet alkoivat?

Se alkoi raskausaikana. Viiltävä, kohtuuton kipu kummassakin kantapäässä aina liikkeelle lähtiessä. Pahimpia olivat yölliset vessakäynnit ja aamut. Kinkkasin hankalasti päkiöillä, kun kantapäät eivät kestäneet astua, tosin varpaille nousukaan ei oikein onnistunut. Kipu oli tuskallista, mutta häiritsi eniten vain ensimmäisillä askelilla ja vetreytyi siitä aina liikkeen jatkuessa. En siihen sitten kiinnittänyt sen enempää huomiota. Vaiva oli sitäpaitsi helppo kuitata raskauteen kuuluvaksi tai sen aiheuttamaksi. Mutta synnytyksen jälkeen se kipu vaan jatkui. Kun vauva täytti puoli vuotta, aloin vähän enemmän asiaa jo ihmetellä ja rupesin googlettelemaan asiaa. Nopeasti törmästin sanaan plantaarifaskiitti ja olin varma, että kyse on siitä. Kun vauva oli jo lähemmäs vuoden ikäinen, toisen jalan vaiva helpottui. Oli paljon helpompaa, kun vain toinen jalka kipuili. Sen kanssa selvisi paljon paremmin yöllä itkevän lapsen luo toiseen huoneeseen, vaikka se kipeä olikin. En sitten koskaan hakeutunutkaan lääkäriin, olihan vaiva jo helpottamaan päin.

Viime syksynä kipeän jalan oireet kuitenkin pahenivat. Kipu ei jäänyt enää liikkeellelähtökivuksi, vaan siitä tuli kokoaikaista. Pahimmillaan kipu oli iltaisin, etenkin työpäivien jälkeen. Marraskuussa säikähdin, kun huomasin, ettei pikkuvarpaani enää liiku. Kun yritin sitä liikuttaa, vain viereinen varvas liikkui. Lisäksi kävelyni muuttui kivun vuoksi jo niin paljon, että se alkoi häiritsemään itseänikin ja aiheutti minulle pahoja selkäkipuja. Tunsin käveleväni vinossa varoen toista jalkaa ja tunsin astuvani jalalla väärään asentoon. En kuitenkaan voinut muutakaan, olin niin kipeä. Joulukuussa kävin lääkärissä, ortopedillä. Sain jo arvaamani diagnoosin plantaarifaskiitti. Lisäksi jalassa oli supinaatiohäiriö, eli ymmärtääkseni astun jalalla isosti virheasennossa, vain jalan ulkosyrjällä (koska varon kantapäätä) ja otan painoa varpaille, mutta en pottuvarpaalle. Sain muutaman venyttelyohjeen, joiden kanssa lähdin kotiin uskoen, että vaiva helpottaa.

jatkuvaa kipua myös levossa

Joulun jälkeen oireet jatkoivat pahenemistaan. Jalkaan alkoi tulla jatkuvaa kipua, myös levossa. Sekä sellaisia kipu vihlaisuja, nekin ihan levossa. Aloin huomaamaan, että kipristän varpaani vasaravarpaiksi kaikilla askelilla, sillä askellus teki kantapäälle niin kipeää. En kivultani pystynyt enää mihinkään muuhun kuin töihin. Töiden jälkeen en pystynyt laittamaan edes tiskejä, sillä käveleminen oli mahdotonta. En ole kuukausiin käynyt lasten kanssa puistossa, tai muutenkaan juuri ulkoillut. En voi kuvitellakaan lähteväni lenkille, sillä vaikka lenkki menisi hyvin, sen jälkeen en loppupäivänä kävelisi. Kaikki normaalit arjen toiminnot ovat tulleet mahdottomiksi. Niinpä varasin uuden lääkäriajan, tällä kertaa fysiatrille. Toivoin saavani lähetteen fysioterapiaan, sillä koin, etten omin avuin jalkaa saa jumpattua kuntoon.

plantaarifaskiitti, sairasloma ja pitkä kuntoutus

Tällä kertaa uusi lääkäri kohtasikin minut ihan eri tavalla ja halusi tutkiakin kunnolla. Olin odottanut vain lähetettä fysioterapiaan, minkä kyllä sainkin. Yllätyksekseni minulle kuitenkin määrättiin myös alkuun kolmen viikon sairasloma, säännöllinen vahvempi tulehduskipulääkitys, magneettikuvaustutkimus, sekä suurimpana yllätyksenä kainalosauvat. Yhtä aikaa olin järkyttynyt siitä, että vaiva on oikeasti näinkin ”vakava”, kun olin sen kanssa niin kauan sinnitellyt. Samaan aikaan kuitenkin olo oli tosi helpottunut, nyt ainakin sain apua ja jalka ehkä tulee vielä kuntoon.

Magneettitutkimus paljasti, että jalassa on plantaarifaskiitin ja supinaatiohäiriön lisäksi jännetupin tulehdus (en ole tiennyt, että sellainen voi olla myös jalassa!), sekä erittäin paljon nestettä ja turvotusta nivelissä, johtuen todennäköisesti pitkäaikaisen kivun aiheuttamasta ärsytyksestä ja rasituksesta. Ei siis kuulemma ihme, että olen ollut niin kipeä.

Tällä hetkellä on menossa sairaslomani kolmas viikko ja sitä juuri jatkettiin ainakin kaksi viikkoa eteenpäin, joten pakkohan se on uskoa, ettei tämä ihan pikkujuttu enää olekaan. Vaikka plantaarifaskiitti yleensä on vaiva, joka kestää ehkä joitain kuukausia ja vaatii jalan jumppaamista ja venyttelyä, eikä tarvitse sen isompaa hoitoa, voi näköjään joskus käydä myös näin. Vaiva pitkittyy, pahenee, ja aiheuttaa muitakin vaivoja. Tän tiedän ens kerralla. Ehkä nyt lupaan itselleni, ettei kaikkien vaivojen kanssa tarvi jäädä aina yksin vaan lääkäriin on lupa mennä aiemmin!

Onko teillä kokemusta pahaksi päässeestä plantaarifaskitiista? Palailen kertomaan oman jalan kuntoutumisesta taas myöhemmin.

<3 Heini