Plantaarifaskiitti, supinaatiohäiriö ja jännetupin tulehdus… Näiden diagnoosien, sekä kainalosauvojen ja sairaslomatodistuksen kanssa lähdin lääkäristä kotiin muutama viikko sitten. Mutta mitä nämä vaivat käytännössä tarkoittavat ja miten ne oireilevat?

Miten plantaarifaskiitin oireet alkoivat?

Se alkoi raskausaikana. Viiltävä, kohtuuton kipu kummassakin kantapäässä aina liikkeelle lähtiessä. Pahimpia olivat yölliset vessakäynnit ja aamut. Kinkkasin hankalasti päkiöillä, kun kantapäät eivät kestäneet astua, tosin varpaille nousukaan ei oikein onnistunut. Kipu oli tuskallista, mutta häiritsi eniten vain ensimmäisillä askelilla ja vetreytyi siitä aina liikkeen jatkuessa. En siihen sitten kiinnittänyt sen enempää huomiota. Vaiva oli sitäpaitsi helppo kuitata raskauteen kuuluvaksi tai sen aiheuttamaksi. Mutta synnytyksen jälkeen se kipu vaan jatkui. Kun vauva täytti puoli vuotta, aloin vähän enemmän asiaa jo ihmetellä ja rupesin googlettelemaan asiaa. Nopeasti törmästin sanaan plantaarifaskiitti ja olin varma, että kyse on siitä. Kun vauva oli jo lähemmäs vuoden ikäinen, toisen jalan vaiva helpottui. Oli paljon helpompaa, kun vain toinen jalka kipuili. Sen kanssa selvisi paljon paremmin yöllä itkevän lapsen luo toiseen huoneeseen, vaikka se kipeä olikin. En sitten koskaan hakeutunutkaan lääkäriin, olihan vaiva jo helpottamaan päin.

Viime syksynä kipeän jalan oireet kuitenkin pahenivat. Kipu ei jäänyt enää liikkeellelähtökivuksi, vaan siitä tuli kokoaikaista. Pahimmillaan kipu oli iltaisin, etenkin työpäivien jälkeen. Marraskuussa säikähdin, kun huomasin, ettei pikkuvarpaani enää liiku. Kun yritin sitä liikuttaa, vain viereinen varvas liikkui. Lisäksi kävelyni muuttui kivun vuoksi jo niin paljon, että se alkoi häiritsemään itseänikin ja aiheutti minulle pahoja selkäkipuja. Tunsin käveleväni vinossa varoen toista jalkaa ja tunsin astuvani jalalla väärään asentoon. En kuitenkaan voinut muutakaan, olin niin kipeä. Joulukuussa kävin lääkärissä, ortopedillä. Sain jo arvaamani diagnoosin plantaarifaskiitti. Lisäksi jalassa oli supinaatiohäiriö, eli ymmärtääkseni astun jalalla isosti virheasennossa, vain jalan ulkosyrjällä (koska varon kantapäätä) ja otan painoa varpaille, mutta en pottuvarpaalle. Sain muutaman venyttelyohjeen, joiden kanssa lähdin kotiin uskoen, että vaiva helpottaa.

jatkuvaa kipua myös levossa

Joulun jälkeen oireet jatkoivat pahenemistaan. Jalkaan alkoi tulla jatkuvaa kipua, myös levossa. Sekä sellaisia kipu vihlaisuja, nekin ihan levossa. Aloin huomaamaan, että kipristän varpaani vasaravarpaiksi kaikilla askelilla, sillä askellus teki kantapäälle niin kipeää. En kivultani pystynyt enää mihinkään muuhun kuin töihin. Töiden jälkeen en pystynyt laittamaan edes tiskejä, sillä käveleminen oli mahdotonta. En ole kuukausiin käynyt lasten kanssa puistossa, tai muutenkaan juuri ulkoillut. En voi kuvitellakaan lähteväni lenkille, sillä vaikka lenkki menisi hyvin, sen jälkeen en loppupäivänä kävelisi. Kaikki normaalit arjen toiminnot ovat tulleet mahdottomiksi. Niinpä varasin uuden lääkäriajan, tällä kertaa fysiatrille. Toivoin saavani lähetteen fysioterapiaan, sillä koin, etten omin avuin jalkaa saa jumpattua kuntoon.

plantaarifaskiitti, sairasloma ja pitkä kuntoutus

Tällä kertaa uusi lääkäri kohtasikin minut ihan eri tavalla ja halusi tutkiakin kunnolla. Olin odottanut vain lähetettä fysioterapiaan, minkä kyllä sainkin. Yllätyksekseni minulle kuitenkin määrättiin myös alkuun kolmen viikon sairasloma, säännöllinen vahvempi tulehduskipulääkitys, magneettikuvaustutkimus, sekä suurimpana yllätyksenä kainalosauvat. Yhtä aikaa olin järkyttynyt siitä, että vaiva on oikeasti näinkin ”vakava”, kun olin sen kanssa niin kauan sinnitellyt. Samaan aikaan kuitenkin olo oli tosi helpottunut, nyt ainakin sain apua ja jalka ehkä tulee vielä kuntoon.

Magneettitutkimus paljasti, että jalassa on plantaarifaskiitin ja supinaatiohäiriön lisäksi jännetupin tulehdus (en ole tiennyt, että sellainen voi olla myös jalassa!), sekä erittäin paljon nestettä ja turvotusta nivelissä, johtuen todennäköisesti pitkäaikaisen kivun aiheuttamasta ärsytyksestä ja rasituksesta. Ei siis kuulemma ihme, että olen ollut niin kipeä.

Tällä hetkellä on menossa sairaslomani kolmas viikko ja sitä juuri jatkettiin ainakin kaksi viikkoa eteenpäin, joten pakkohan se on uskoa, ettei tämä ihan pikkujuttu enää olekaan. Vaikka plantaarifaskiitti yleensä on vaiva, joka kestää ehkä joitain kuukausia ja vaatii jalan jumppaamista ja venyttelyä, eikä tarvitse sen isompaa hoitoa, voi näköjään joskus käydä myös näin. Vaiva pitkittyy, pahenee, ja aiheuttaa muitakin vaivoja. Tän tiedän ens kerralla. Ehkä nyt lupaan itselleni, ettei kaikkien vaivojen kanssa tarvi jäädä aina yksin vaan lääkäriin on lupa mennä aiemmin!

Onko teillä kokemusta pahaksi päässeestä plantaarifaskitiista? Palailen kertomaan oman jalan kuntoutumisesta taas myöhemmin.

<3 Heini

Uusi vuosi, mutta vanhat kujeet, nimittäin korvatulehdus on täällä taas. Niinhän siinä tosiaan taas kävi, että joululoman jälkeen lapset kävivät hoidossa kokonaiset kolme päivää, jonka jälkeen Eemi sairastui. Oireena lähinnä erittäin paksu räkä ja yhtenä päivänä lämpöä. Tauti tarttui myös minuun ja Fiinuun, meillä oli nuhan lisäksi kuumetta ja ainakin minulla myös erittäin kipeä kurkku. Koronan kotitestit tehtiin kaikilta, minulta kahdesti. Negatiivisia kuitenkin kaikki. Joku ärhäkkä virus kuitenkin selkeästi kyseessä, sillä Fiinukin valitti jossain vaiheessa korvaa, joka kuitenkin onneksi helpotti särkylääkkeellä eikä päässyt tulehtumaan. Tuolloin jo sanoin, että on kyllä Eemillä niin paksua räkää, että ihme jos ei mene korviin. Ja niin sitten viikon päästä sairastumisesta, kun räkä oli lähes jo loppunut, alkoi sitten korvatulehduksen oireet.

Millaisia oireita korvatulehdus meillä aiheuttaa?

Eemi sairasti syksyllä pitkään, jolloin syyksi lopulta paljastuikin korvatulehdus (siitä lisää täällä). Tuolloin tulehdus pääsi niin pahaksi, että lopulta se aiheutti Eemille jo mm. jatkuvaa lämpöilyä, kauheaa yskää ja räkäisyyttä, sekä oksentelua. Kantapään kautta myös opimme, ettei yleislääkäri aina näe korviin tarpeeksi tarkasti ja on käytävä korvalääkärillä, joka näkee tulehduksen varmemmin.

Tällä kertaa siis osasin epäillä korvatulehdusta välittömästi samana iltana oireiden alkaessa. Eemin hengitys alkoi rohista, räkä lisääntyi ja laryngiittimainen yskä alkoi vielä samana yönä. Juuri samanlaisena kuin viime kerralla. Unet menivät huonoksi ja päiväunia nukkui vain puoli tuntia. Eemi myös haroi korvia ja oli todella itkuinen ja sylin kaipuussa särkylääkkeestä huolimatta. Olin varma diagnoosista.

vaatiiko korvatulehdus heti lääkäriin menoa?

Yritin saada Eemille varattua lääkäriaikaa Pohjola-vakuutuksen terveysmestarin kautta, koska tällöin en joudu maksamaan käyntiä ensin itse vaan se menee suoraan vakuutukseen. Tiesin, että oireita voisi seurata muutaman päivän ennen lääkäriä (ihan niinkuin Fiinun kohdalla toimimmekin), mutta koska oireet alkoivat jo niin selkeinä ja Eemi oli todella itkuinen niin en halunnut päästää tilannetta pahemmaksi. Parin kuukauden takainen sairastamiskierre on vahvana muistissa ja pelko samanlaisesta on suuri.

Terveysmestari ei kuitenkaan suostunut varaamaan minulle lääkäriaikaa, sillä hänen mielestään tilannetta tuli seurata 2-3pv ja antaa säännöllisesti särkylääkettä. Eemin olo vain paheni ja yskä meni jo niin pahaksi että yskiessä piti oksentaa. Minusta hyvä nyrkkisääntö onkin siinä, että mikäli oireet pahevat, eivätkä helpota, tulee lääkäriin mennä. Seuraavana päivänä lähes 2vrk oli täynnä ja lähestyin Terveysmestaria uudella asenteella. Ilmoitin tiukasti, että menemme lääkäriin, sanoin katsoneeni valmiiksi lääkärin ja kellon ajan ja pyysin häntä varaamaan ajan. Ei ongelmia, aika varattiin. Sisäinen leijonaemo kiitti ja lähdimme samantien lääkäriin.

diagnoosina märkäinen välikorvatulehdus

Diagnoosi oli erittäin märkäinen välikorvatulehdus, joka ei olisi parantunut itsekseen särkylääkkeellä. Onneksi menimme lääkäriin, emmekä jääneet vain seuraamaan oireiden pahenemista. Saatiin heti laajakirjoisempi antibiootti, jotta tulehdus parantuisi kerralla. Viimeksi meillä oli vielä tehokkaampi antibiootti käytössä, joten nyt vähän jännitän, että riittääkö tämä. Onneksi nyt 2pv jälkeen oireet ovat alkaneet helpottamaan ja särkylääkettä ei ole tänään tarvinut ollenkaan. Yskä ja nuha ovat pikkuhiljaa vähän laantumaan päin, joten toivoa antaa, että ensi viikolla voisi loppuviikosta lapset viedä taas hoitoon.

Lääkäri muuten sanoi, että mikäli nyt kevään aikana tulee vielä uusi tulehdus, niin Eemin korvat putkitetaan. Tuo olisi itselleni kyllä jännä paikka, mutta uskon että ehdottomasti kaiken arvoista, jos siitä saisi avun tähän, ettei jokainen flunssa sitten jatkossa mene korviin.

Lue myös: Lapsen pitkittynyt flunssa

<3Heini