Olen käyttänyt biologista lääkettä nyt noin neljän kuukauden ajan. Minulla on käytössä kynä, joka pitää pistää aina 2 viikon välein. Tämä on aiheuttanut haasteita jonkin verran, sillä useamman kerran olen sairastunut juuri pistopäivää edeltävänä päivänä, jolloin en sitten olekaan voinut pistää lääkettä ja pistäminen venynyt jopa 1,5-2 viikolla. Ja tuollainen venyminen on jo hyvin merkittävä, kun pistoväli on vain 2 viikkoa. Muuten kyseisen biologisen lääkkeen pistäminen on kyllä ”helppoa”, sillä minun lääke on kynä, joka vain painetaan ihoa vasten ja piikki laukeaa. Se on siis helppoa teoriassa, mutta…

miltä biologisen lääkkeen pistäminen tuntuu?

Ajattelin, että lääke vain tuikataan jalkaan.  Minulla on käytössä Hyrimoz, joka on kynä, jossa ei tarvitse painaa nappeja eikä tehdä muitakaan kummallisuuksia. Lääkekynää painetaan jalkaa vasten, jolloin neula laukeaa ihon sisään. Painamista jatketaan ehkä noin 10 sekunnin ajan, jotta koko lääkeannos vapautuu pois kynästä ja sitten vain nostetaan pois. Kuulostaa siis helpolta, mutta käytännössä biologisen lääkkeen pistäminen on ollut kyllä aika karmaiseva kokemus, johon ei tunnu tottuvan millään. En usko, että itse pisto tuntuu mitenkään erityisen kipeältä, mutta lääkeaine kirvelee ja tuntuu ihan todella pahalta. Olen tähän asti pistänyt piikit aina itse itselleni, mutta en tiedä pystynkö/haluanko enää pitkään tehdä sitä itse vai pyydänkö jotain läheistä tekemään sen. Pistäminen on kerta toisensa jälkeen vaikeampaa ja sitä kohtaan on alkanut muodostua jo kammo.

Hankalin osuus nimittäin on se, kun joutuu painamaan kynää ihoa vasten sen ajan, että lääkeaine sieltä kaikki tulee ulos. On tuskallista painaa kynää, joka sattuu, kun yhtä aikaa aivot viestivät minulle, että ”ota se irti niin helpottaa”. En tosissaan tiedä kauan tuo lääkkeen pistäminen ja lääkeaineen vapautuminen kynästä kestää, mutta uskoisin, että on lähellä 10 sekuntia. Ja voin kertoa, että se tuntuu minuutilta!

pistäminen pieni kipu reumakipujen rinnalla

En kuitenkaan halua säikytellä uusia biologista lääkitystä aloittavia. Kyllä tuo on pieni kipu kestää kaikkien reumakipujen rinnalla. Ja kyse oikeasti todella pienestä hetkestä. Piikkiä ei itse edes näe, joten uskon, että jopa piikkikammoisilta kynän käyttö onnistuu. Mukavaa pistäminen ei kuitenkaan missään nimessä ole ja jollain tapaa sen verran inhottava kokemus, että kuulisin mielelläni onko muilla samanlaisia kokemuksia. Olen myös miettinyt, voiko lääkeaineiden välillä olla eroa sen kanssa, miten paljon lääke kirvelee. Ainakin olen kuullut, että jääkaappikylmänä lääke kirvelee enemmän ja olenkin pyrkinyt nostamaan kynän ajoissa huoneenlämpöön.

miten biologinen lääkekynä toimii?

Neula tosiaan tulee kynästä ulos vasta sitten, kun se on painettuna ihoa vasten ja se vetäytyy takaisin kynän sisälle, kun se nostetaan, eli käytännössä neulaa ei edes näe. Pistämisen jälkeen ei yleensä tule edes verta, tai jää muutenkaan mitään jälkeä. Joskus pieni tippa lääkeainetta tai verta voi jäädä iholle ja sen voi pyyhkäistä pois. Kerran pistin (vahingossa) suoraan verisuoneen ja silloin iso mustelma tuli välittömästi. Muulloin ei ole tullut sitäkään.

Rohkeasti siis muutkin pistämään. Vaikka siihen ei tottuisi, niin se on lyhyt hetki elämästä harvakseltaan.

Lue myös:

Biologinen lääke selkärankareumaan

Googletin itselleni selkärankareumadiagnoosin

Diagnoosina selkärankareuma

Seuraa mun reuman siivittämää lapsiperhearkea IG:ssä: @heiblondi

Vuosi sitten 1,5 vuotiaallamme oli ensimmäinen korvien putkitus ja toivoimme korvatulehduskierteen katkeamista. Lupasin myöhemmin päivitellä, millainen vaikutus putkilla on ollut, mutta sitä en ole tainnut vielä tehdä. Nyt vuotta myöhemmin samalla lapsella oli uusi korvien putkitus sekä lisäksi kitarisaleikkaus. Tällä kertaa myös isomman lapsemme, jo 4-vuotiaan tytön korvat putkitettiin. Tässä siis kokemuksia sekä edellisen putkituksen vaikutuksista korvatulehduskierteeseen, sekä uudesta putkitusreissusta ja kitarisaleikkauksesta. Tiedän, ettei valitettavasti olla ainoita näistä korva- ja flunssakierteistä kärsiviä, joten ehkä tästä postauksesta on hyötyä teille muille <3

oliko edellinen korvien putkitus hyödyksi?

Oli. Ihan todella paljon! Sairastelukierrettä se ei kyllä varsinaisesti lopettanut, eikä juuri edes vähentänyt, mutta antibioottikierteestä päästiin täysin! Eemi on sairastanut kohtuuttoman paljon ja nuha on ollut lähes jatkuvaa. Ilman korvatulehduksia kuitenkin päästiin puoli vuotta putkituksen jälkeen ja sittenkin syksyllä niitä oli vain 2. Ja se iso etu putkista niihin oli, että molemmat tulehdukset hoituivat antibioottitipoilla suoraan korviin, eikä suolistoa tarvinut sotkea antibiooteilla. Tulehdukset oli myös helppo huomata, kun korva alkoi heti valumaan märkää ja tipat saatiin aloittaa heti käymättä edes lääkärissä.

Nyt tammikuussa sairastimme influenssan ja yhden lääkärikäynnin yhteydessä sitten kuulinkin, että nyt toinen putki oli irronnut. Tiesin heti odottaa, että korvatulehdus voi olla edessä ja osasin seurata oireta. Ja niin viikon kuumeilun jälkeen ne oireet sieltä sitten tulivat. Ja juurikin putkettomassa korvassa oli märkäinen tulehdus. Päätimme välittömästi uusia putkituksen heti viikon päästä. Syksyllä oli jo puhuttu kitarisojen poistosta seuraavan putkituksen yhteydessä, joten se oli nyt myös edessä. Lääkäri epäili, että kitarisaleikkaus vaikuttaisi positiivisesti sairastelukierteeseen, joka on meillä ollut jatkuvaa. Toivon näin itsekin!

korvien putkitus tällä kertaa tuplana sekä kitarisaleikkaus

Eemi ei tällä kertaa ollut ainut korvien putkituksen tarpeessa. Jostain syystä Fiinulla alkoi nyt, vasta viime syksynä, yli 3,5-vuotiaana korvakierre, vaikka hän ei ole ennen ollut altis korvatulehduksille ollenkaan. Nyt kuitenkin 3kk aikana on mennyt jo 4 antibioottikuuria ja tämän neljännen kohdalla tehtiin päätös putkituksesta. Meinattiin jäädä vielä seurailemaan, koska hän on sen verran ”vanha”, että putkitukset yleensä eivät ole enää niin tarpeellisia. Onneksi näin ei kuitenkaan tehty, sillä putkituksessa huomattiin toisen korvan olevan edelleen ihan märkäinen, jolloin hän olisi tarvinut viidennen antibioottikuurin. Nyt saamme putkien ansiosta hoidettua sen tipoilla! Vihdoin Fiinunkin suolisto pääsee toipumaan antibiooteista. Fiinun tulehdukset ovat olleet myös siinä mielessä hassuja, että 2 tulehdusta on tullut ihan pienen pienen nuhan jälkitautina, eli todella vähästä!

Oli sattuma, että molemmat lapset sairastivat influenssan yhtäaikaa ja molempien korvatulehdus todettiin samalla lääkärikäynnillä. Molempien putkituksesta oli myös puhuttu etukäteen ja nyt se olikin heillä edessä ihan yhtä aikaa. Korvien putkitus ja Eemin kitarisaleikkaus tehtiin heti viikon päästä lääkärikäynnistä, sillä ajateltiin, että molemmat ovat todennäköisesti silloin terveitä kun antibioottikuuri juuri loppuu. Ja näin onneksi olikin Fiinun edelleen tulehtunutta korvaa lukuunottamatta.

Fiinu oli lähinnä onnellinen, kun kuuli saavansa putket. ”Jee kivaa, nyt minäkin saan putket niin kuin Eemillä”. Hah, kaikesta nuo osaavatkin olla toisilleen kateellisia. Putkitus yhtä aikaa oli lopulta myös hyvä päätös, sillä molemmat saivat toisistaan selkeästi turvaa putkituspäivänä <3

kitarisaleikkaus vaatii vähän tujumman nukutuksen

Pelkkä korvien putkitus on yleensä nopea vartin operaatio, Fiinulla siihen meni pidempään, sillä tulehtuneeseen korvaan oli ilmeisesti ollut vaikeampi saada asetettua putki niin, että se varmasti pysyy oikein. Nyt jännäänkin jälkitarkastukseen, että miltä se näyttää. Fiinun oli kuitenkin helppo herätä nukutuksesta ja heräsi melko nopeasti ja tosi virkeänä. Oli valmis heti syömään, juttelemaan ja leikkimään.

Eemiltä poistettiin toisen korvan vanha putki ja asennettiin molempiin uudet. Lisäksi häneltä poistettiin kitarisat, jotka kuulemma olikin isohkot, joten hyvä päätös varmasti sekin. Eemin leikkaus oli ennen Fiinua. Siihen meni noin puoli tuntia, eli nopea operaatio sekin. Eemi intuboitiin kitarisaleikkauksen vuoksi ja kuulemma hän muutenkin sai ”vahvemmat mömmöt”. Hän nukkuikin toista tuntia leikkauksen jälkeen, eikä olisi sittenkään jaksanut herätä. Nukahti sylissä aina takaisin uneen. Mutta se hyöty siitä oli viime kertaan, että nyt hän nukkui unikaasut pois, eikä herännyt ollenkaan ”pää sekaisin” niin kuin viimeksi. Ruoka ei maistunut kovin nopeasti ja Fiinu oli jo juoksentelemassa pitkin heräämöä, ennen kuin Eemi lopulta söi vähän.

Kunhan Eemi kunnolla virkistyi, juoksenteli hänkin jo ympäriinsä ollen ihan oma itsensä. Vähän kinkkistä sinänsä, kun kitarisaleikkauksen jälkeen pitäisi ottaa iisisti pari päivää, mutta ei se kyllä Eemin kanssa onnistunut. Lähinnä ainut mihin itse voitiin vaikuttaa, oli se ettei annettu lämmintä ruokaa eikä ole viety saunaan! Päiväkotiinkaan ei seuraavana päivänä viety, sillä lääkäri kielsi, muuten olisi varmaan ollut sinne ihan valmis. Yllätyin positiivisesti siitä, miten hyvävointinen Eemi oli jo leikkauspäivänä eikä ole vaikuttanut kipeältä ollenkaan. Pelkäsin paljon pahempaa!

kokemuksia pihlajalinnasta

Tällä kertaa lapset putkitettiin Pihlajalinnassa, viimeksi siis Terveystalolla ja siitä silloin kokemukseni kerroinkin. Kokemukset oli melko samanlaisia. Yksi iso pettymys Pihlajalinnassa tuli ensin siitä, että putkitukseen sai mennä mukaan vain yksi vanhempi. Terveystalolla olimme olleet mukana kumpikin ja oletin tietenkin näin olevan joka paikassa. No otimme sitten molempien lasten operaatiot samalle päivälle ja näin pääsimme sinne kumpikin, mikä oli lopulta hyvä päätös.

Muuten Pihlajalinnassa kaikki hoitui kyllä tosi hyvin ja isona plussana se, että lapset saivat mukaan kotiin nukutusmaskin ja happimaskin, joilla ovat kovasti jo leikkineet. Terveystalolla heräämöstä lähdettiin melkein heti ja siirryttiin eri tilaan, Pihlajalinnassa koko seuranta-aika oltiin heräämössä. Eli ei suuria eroja näiden välillä. Tärkeimmät asiat pysyivät samana: nukutus tapahtui maskilla, eli ei pistetty kanyylia hereillä ollessa (Fiinulle sitä ei laitettu muutenkaan), heräämisen jälkeen lapset saivat pillimehua ja pientä syömistä, ja mikä tärkeintä, kummassakin paikassa hoitajat ja lääkärit ovat olleet ihan mahtavia ja lapsilla jäänyt tosi hyvät fiilikset.

Ehkä parhaiten kokemuksesta kertoo se, kun Fiinu illalla kotona totesi, että ”Oli niin hauskaa, että haluan mennä joskus uudestaan” <3

Joko uskaltaisin toivoa, että meillä sairastettaisiin tänä vuonna vähän vähemmän viime vuoteen verrattuna?!

Instagramissa reels lasten putkituspäivästä – katso täältä!

Lue myös meidän vuoden takaisesta putkituksesta:

Korvien putkitus

<3 Heini