Tukiperhetoiminta – mitä se on?
2
30/12/2019
Viime viikonloppuna meillä vilisi täällä taas kolme lainalasta oman vajaa vuoden ikäisen lisäksi. Aina kerran kuussa olemmekin melko suuri perhe, joka ei mahdu edes yhteen autoon kun haluamme kauppaan tai retkelle. Muutoin elämme vähän rauhallisempaa arkea yhden lapsen vanhempina. Mistä tässä on kyse?
Toimimme tukiperheenä kolmelle pienelle lapselle. Meistä tuli heidän tukiperheensä jo yli 3 vuotta sitten käytyämme lyhyen tukiperhekoulutuksen, joka vaaditaan kaikilta tukiperheiltä. Nämä vuodet ovat olleet äärimmäisen antoisia, varmasti meille kaikille, vaikka ei tämä toki pelkkää ruusuilla tanssimista ole. Me toimimme tukiperheenä Pelastakaa Lapset ry:n kautta, mutta toimintaa on myös muilla järjestöillä (tämä ei siis ole mikään yhteistyöpostaus). Meitä sitoo tiukka vaitiolovelvollisuus, jonka vuoksi en julkaise kuvia ja tietoja lapsista, enkä muutenkaan voi kertoa heistä oikeastaan mitään. Voin kuitenkin kertoa yleisesti tukiperhetoiminnasta ja meidän kokemuksistamme, sillä olen huomannut aiheen kiinnostavan monia. Olenkin koonnut tähän samalla vastauksia minulle osoitettuihin kysymyksiin.
Meillä siis käy kolme lasta, pääsääntöisesti yhtenä viikonloppuna kuukaudessa (pe-su). Loma-aikoina saatamme käyttää lisäpäiviä, jolloin lapset saattavat olla meillä pidennetyn viikonlopun tai käydä kuukauden aikana esim. kahtena eri viikonloppuna. Tuo yksi viikonloppu kuukaudessa on yleensä se, minkä maksava taho lapsille myöntää, mutta tilanteet vaihtelevat. Tukiperheen tulee siis sitoutua tuohon yhteen viikonloppuun kuussa ja tuon viikonlopun ajankohdan voi aina sopia kuukausikohtaisesti lasten vanhempien kanssa. Me olemme olleet onnekkaita, sillä olemme saaneet toimia samojen lasten tukiperheenä koko tämän ajan. Toiveenamme olikin (ja on edelleen) mahdollisimman pitkäkestoinen tukisuhde lasten kanssa.
Mitä tukiperhetoiminta sitten tarkoittaa?
Olen vuosien varrella huomannut, että tukiperhetoiminta sekoitetaan usein sijaisperhetoimintaan, vaikka nämä kaksi ovat täysin eri asioita. Tukilapset asuvat pääsääntöisesti kotona vanhemman/vanhempiensa tai jonkun muun huoltajan kanssa ja käyvät tukiperheessä säännöllisesti noin kerran kuukaudessa. Tukiperheenä toimii ihan tavalliset perheet. Sijaislapset taas asuvat kokonaan sijaisperheessä, joko lyhyt- tai pitkäaikaisesti.
Mistä syystä tukiperheen voi saada?
Tukiperheen voi saada sosiaalihuollon tai lastensuojelun kautta. Tukiperheen voi saada myös ennaltaehkäisevänä palveluna ilman sosiaalihuollon tai lastensuojelun asiakkuutta. Vastoin monia ennakkoluuloja, ei siis tarkoita, että tukilapsen kotitilanne olisi välttämättä erityisen huono, vaikka tarve tukiperheelle onkin olemassa. Voi olla, että esim. lähipiirissä on voinut sattua jotain ikävää, jonka vuoksi vanhempien voimavaroja tuetaan ainakin hetkellisesti tukiperheen avulla. Iso syy tukiperheen tarpeelle on usein tukiverkoston puute. Ilman tukiperhettä vanhemmat eivät koskaan saisi hengähtää ja selvittää omia asioitaan. Taustalla voi olla myös masennusta ja raskaampia ongelmia kuten päihteitä. Näin ei kuitenkaan voi olettaa, sillä näin ei todellakaan aina ole. Myös sijaisperheessä oleva lapsi saattaa käydä tukiperheessä, jotta sijaisvanhemmat saavat hetken hengähdystauon kuukaudessa.
Millainen perhe voi toimia tukiperheenä?
Tukiperheenä voi toimia ihan tavallinen perhe, olipa kyseessä sitten ydinperhe, yksinäinen ihminen, uusioperhe tai mikä tahansa. Instagramissa tekemäni kyselyn seurauksena huomasin myös monien kuvitelleen, että tukiperheessä ainakin toisella vanhemmalla olisi oltava alan koulutus. Näin EI kuitenkaan ole. Tukiperheeltä ei vaadita mitään alan koulutusta, vaan siihen tarvittavan lyhyen koulutuksen, tai oikeastaan perehdytyksen, tarjoaa järjestö kenen kautta tukiperheeksi ryhtyy. Ainoastaan silloin, jos haluaa toimia ammatillisena tukiperheenä, jolloin lapsilla on esim. diagnosoituja sairauksia tai haasteita, tarvitaan ammatillinen koulutus. Tukiperheenä toimivat usein perheet, joilla omat lapset ovat jo olemassa tai joiden omat lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa. On harvinaisempaa (mutta ei tavatonta), että tällainen nuori lapseton pariskunta, niin kuin me olimme, haluaa toimia tukiperheenä. Tukiperheelle ei kuitenkaan ole asetettu suuria vaatimuksia, vaan avoin mieli ja suuri sydän kantaa pitkälle <3 Perheeltä kuitenkin yleensä odotetaan sitoutumista vähintään vuodeksi, sillä lapsille on rankkaa joutua vaihtamaan perhettä juuri kun entiseen alkaa tottua.
Olin itse 10 vuotias kun kuulin tukiperhetoiminnasta ja päätin jo silloin ryhtyväni tukiperheeksi isona. Tätä unelmaa seuraten houkuttelin mieheni mukaan ja lopulta haimme koulutukseen. Tämä työ on ollut meille molemmille tärkeää ja antoisaa. Me olimme siis todella nuoria kun ryhdyimme tukiperheeksi. Minä olin 22 ja mies 26. Järjestö suhtautui meihin totta kai hieman eri tavalla, sillä nuoria lapsettomia perheitä on vähän, ja ymmärsin, että osasta on jäänyt huonoja kokemuksia sitoutumattomuuden vuoksi. Meille kuitenkin annettiin mahdollisuus ja homma on sujunut hyvin. Meitä on myös pyydetty puhumaan kokemuksistamme tukiperhekoulutukseen, mutta emme ole nyt siihen ruvenneet tämän vauvavuoden aikana.
Kuinka lapset päätyvät juuri teidän perheeseen?
Jokaiselle tukiperheelle etsitään heidän perheeseensä sopiva/sopivat tukilapset. Perhe voi esittää toiveita lapsista, niiden määrästä, sukupuolesta ja iästä. Myös tuetun perheen vanhemmilla voi olla toiveita perheen suhteen. Kun järjestö löytää mielestänne perheeseen sopivat lapset, ehdotetaan heitä anonyymisti tukiperheelle, jonka jälkeen perhe päättää haluaako kuulla lapsista lisää ja tavata heidät. Vasta sitten tuetulle perheelle kerrotaan mahdollisesta tukiperheestä.
Me olimme toivoneet kahta lasta. Ajattelimme sen olevan sopiva määrä, kun meitä aikuisiakin on kaksi. Meille ehdotettiin kaksi eri sisarusparia, jotka eivät kuitenkaan kuulostaneet meille täysin sopivilta. Kunnes sitten nämä kolme pientä lasta kuulostivat meille täydellisiltä, vaikka heitä olikin kolme. Päätimme, että haluamme tavata perheen, jolloin perhe tuli meille yhdessä Pelastakaa Lasten sosiaalityöntekijän kanssa kylään. Tämän jälkeen vielä kumpikin osapuoli olisi voinut perääntyä, jos olisi tuntunut siltä. Meistä tuntui hyvältä ja lapset tulivatkin heti seuraavalla viikolla meille ensimmäistä kertaa totuttelemaan.
On myös hyvä varautua siihen, ettei yhteistyö tuetun perheen vanhempien kanssa ole aina helppoa. Tähän voi vaikuttaa paljon lasten ja perheen tausta, syy tukiperheen tarpeelle, tai sitten ihan vain se kuinka kemiat kohtaavat. Me ollaan oltu onnekkaita tässäkin asiassa ja yhteistyö sujunut vanhempien kanssa ihan hyvin.
Millainen koti tukiperheellä on oltava?
Tämä on asia, joka ainakin itseäni mietitytti kovasti ennen tukiperheeksi ryhtymistä. Ajattelin, ettei me nyt ainakaan vuokra-asunnossa tukilapsia voida ottaa, että siihen varmaan tarvii jonkun oman omakotitalon. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tukiperheen koti voi olla millainen vain, eikä lapsille tarvitse olla tarjota edes omaa huonetta, kunhan joku nukkumapaikka löytyy. Mekin toimimme lähes koko ensimmäisen vuoden ajan vuokra-asunnossa, ennen kuin ostimme tämän oman. Meillä on aina ollut lapsille oma huone, mutta nyt tilanne hiljattain muuttui kun oma vauvamme muutti omaan huoneeseen ja lapset nukkuvat nyt sohvalla tai meidän huoneessa.
Mitä tukiperhetoiminta sitten käytännössä on?
Tukiperhetoiminta on vapaaehtoistyötä, joten palkkaa siitä ei saa. Jokaisesta lapsesta maksetaan kuitenkin kulukorvausta jokaiselta päivältä, joka on tarkoitettu kattamaan lapsista koituvat ruokamenot ja muut kulut. Tuo kulukorvaus on kuitenkin mielestämme ollut summana ihan riittävä. Tukilapsiviikonlopuiksi ei tarvitse järjestää mitään erityistä ohjelmaa eikä tehdä mitään ihmeellistä, vaan lapsille riittää tavallinen, turvallinen arki ja aikuisen läsnäolo. Eli perhe voi tehdä juuri niitä asioita mitä tekisi viikonloppuna muutenkin. Toki pitää huomioida, että tekeminen on lapsille soveliasta ja esim. alkoholia et tukiviikonloppuina käytetä.
Meillä on ollut tapana säästää lapsista tulevia kulukorvausrahoja, joilla on sitten tehty jotain kivaa lasten kanssa muutaman kerran vuodessa. Ollaan käyty useammassa eläinpuistossa, huvipuistossa, kesälomareissulla asuntovaunulla, mökillä, sekä Rovaniemellä Joulupukinmaassa. Lisäksi minulla on tapana selvittää, onko viikonloppuna asuinseudullamme jotain lapsille suunnattuja tapahtumia, missä on saatettu käydä. Mitään tällaista ei perheeltä kuitenkaan missään nimessä vaadita!! Ollaan näin vain haluttu tehdä.
Miksi kirjoitan tätä postausta?
Tukiperheistä on ihan huutava pula ympäri Suomen. Lapsia on jonossa aivan liikaa ja tukiperheen saamisessa kestää aivan liian kauan! Kirjoitan tätä postausta siis siksi, että se tavoittaisi ihmisiä, jotka ehkä ovat jo miettineet tukiperheeksi ryhtymistä, tai vasta kuulevat siitä nyt ensimmäistä kertaa, mutta joille tekstin luettua heräisi samanlainen polte kun minulle kymmenenvuotiaana. Eli kannustan kaikkia, ketä asia yhtään kiinnostaa, olemaan yhteydessä oman alueenne tukiperhetoimintaa järjestäviin järjestöihin. Yhteydenotto ei sido teitä vielä mihinkään ja koulutuksenkin saa käydä ja pohtia vasta sitten onko päätös oikea. Rohkeasti siis yhteyttä järjestöihin, jos tuntuu, että teistä voisi tulla tukiperhe. Ja jos luet tätä, mutta et ole kiinnostunut tukiperhetoiminnasta, on sekin ok. Olen kuitenkin iloinen, että olet lukenut postaukseni ja tiedän tukiperhetoiminnasta nyt ehkä hieman enemmän. Vastaan mielelläni, jos teille herää kysymyksiä aiheesta.
<3 Heini
Hei! Löysin kattavan kirjoitelmasi tukiperhetoiminnasta siinä yhteydessä kun etsin kurssilaisille etätehtävään materiaalia! Kuvaat toimintaa todella hienosti! Kysymykseni onkin, sopiiko minun ottaa tähän postaukseen johtava linkki omiin opetusmateriaaleihin mukaan? 🙂
Yst. Tukiperhekouluttaja ja myös tukiperheen äiti <3
Ehdottomasti saat linkata 🙂 kiitos palautteesta <3