Pieni leijonapoikamme on syntynyt
09/8/2020
Ehkä joku on jo osannutkin päätellä hiljaiselostani, että meidän pikku prinssi on vihdoin syntynyt ja pitkä odotuksemme on palkittu <3
Hän syntyi raskausviikolla 39+4, eli laskettuun päivään asti ei ihan mennyt, mutta silti kerkesin toivoni menettää jo useasti. Esikoinen kun syntyi 39+0 ja tästä raskaudesta tilanne oli ”kypsä” jo paljon aiemmin. Ja kun kaikki merkit, joista kuvittelisi synnytyksen olevan lähellä, täyttyivät jo viikkoja aiemmin, niin kyllä viimeiset päivät tuntuivat siltä, ettei tämä poika taida syntyä ollenkaan.
Mutta niin vain tuona aamuna heräsin ja huomasin, että supistukset ovat alkaneet ja tiesin, että nyt on se päivä. Synnytykseni oli nopea, kuten oli odotettavissakin, ja synnytyksen loppu meni syöksyllä, mitä oli myös tiedetty hieman odottaa. Joten onneksi menin sairaalaan heti ajoissa. Synnytykseni kesto oli 4h20min ja ponnistusvaihe minuutin. Tällä kertaa pää oli jo puoliksi syntynyt kätilön tullessa paikalle ja avustava kätilö ei paikalle ehtinytkään. Pienellä pojallamme oli sittenkin hurja kiire maailmaan <3
Kotiuduimme vauvan kanssa 12 tunnin iässä, mikä oli meille juuri oikea päätös. Ensimmäiset päivät olemme viettäneet nyt tutustellen toisiimme. Muutos on ollut iso kaikille, mutta etenkin 1,5-vuotiaalle esikoisellemme. Nyt hän alkaa olla jo tottunut uuteen arkeen, eikä vauvan itkukaan enää nii pelota. Itse koitan parhaani mukaan toipua synnytyksestä olemattomien yöunien avulla. Vauva on hyvä nukkumaan päivisin, mutta öisin valvottaa. Onneksi mieheni jää pian isyysvapaille, jolloin hän voi auttaa myös yöhoidossa.
Täällä siis elelemme vauvakuplassa, joten päivitän blogia nyt siihen tahtiin kuin hyvältä tuntuu. Nyt jatkan vauvan tuoksuttelua, on tämä vaan niin ihanaa <3
<3 Heini
Kuinka selviän kahden lapsen kanssa?
23/7/2020
Alan olla ihan raskauteni loppusuoralla. Vauvan syntymää odottaa maailman eniten, mutta samaan aikaan uutta arkea kohtaan on alkanut muodostua pelkoja. Osaksi pelot tulevat varmasti siitä, että olen tällä hetkellä aivan järjettömän väsynyt, enkä jaksa oikeastaan enää mitään. Sitä on väkisin alkanut miettimään, kuinka minä pärjään sitten, kun puolitoistavuotiaani lisäksi täällä on myös vauva!
Olen myös havahtunut siihen, että pian minulla ei ole enää mahdollisuutta olla vain esikoiseni äiti. Hänen elämänsä tulee muuttumaan peruuttamattomasti, eikä se varmasti aluksi ole helppoa meille kenellekään. Nyt haluaisinkin viettää nämä viimeiset päivät esikoiseni kanssa sellaisessa rakkauskuplassa, joka kantaisi meidät sitten uuteen arkeen sulavasti. Haluaisin antaa jokaisen ajatuksen ja hengenvetoni nyt esikoiselle, sillä kohta en ole enää 110% vain hänen äiti. Ja sekin on ihan ok, sitähän tässä on odotettukin, mutta onhan tämä haikeaa! Nyt sen vasta ymmärtää.
Samaan aikaan sitä odottaa vauvaa syntyväksi ihan älyttömästi. Mutta kyllä se pelottaa eri tavalla kuin viimeksi. Nyt en pysty vaipumaan samanlaiseen vauvakuplaan ja tutustumaan vauvaan ja hänen äitinä oloon rauhassa, vaan nyt minun on pyöritettävä arkea, ulkoiltava, laitettava ruokaa ja leikittävä esikoisen kanssa samalla. Tämä vaatii varmasti ihan hurjasti opettelemista. Yhdeksi keinoksi olen suunnitellut imetyskoria esikoiselle, mutta se on vielä toteuttamatta. Kirjoitan siitä sitten ehdottomasti tänne, kun saan korin tehtyä.
En siltikään malta odottaa, että pääsen näkemään millainen pikkuveikka tuolta mahasta ulos putkahtaakaan isosiskon ja vanhempien elämää mullistamaan. Raskauden perusteella ainakin arvailisin, että hän on paljon rauhallisempi kuin siskonsa eikä hikkaa mitenkään niin usein. Mutta saa nähdä olenko oikeassa. Ja maailman eniten odotan sitä, miltä vauva näyttää! Muistuttaako hän siskoaan vai onko ihan eri näköinen, onko hänellä hiuksia ja katseleeko hän maailmaa heti terävänä niinkuin siskonsa? Hän on varmasti aivan omanlaisensa, kunhan vain pääsemme tutustumaan häneen <3
Oletteko te jännittäneet uutta arkea ja kuinka olette selvinneet useamman pienen lapsen kanssa? Kuulisin mielelläni kaikki hyväksi todetut vinkit ja neuvot. Aina auttaa tietää, ettei ole ajatusten kanssa yksin.
<3 Heini