30/9/2020

Kaikki tietää, että vauvojen kanssa eletään vaiheesta toiseen. Aina kun luulet tuntevasi vauvan ja keksineeksi keinot itkuun, tulee varmasti uusi vaihe sekoittamaan pakkaa ja kaikki opettelu alkaa taas alusta. Kuulostaako tutulta?

Vauvamme täyttäessä 8 viikkoa, koko edeltävä yö oli aivan kamalaa. Samaa on jatkunut nyt useamman päivän. Törmäsin Imetyksen tuen sivuilla rintaraivareihin. Bingo! Mutta miksi kahden kuukauden ikäinen vauva raivaroi?

Jo pieni vauva osaa imeä rintaa, sillä imeminen on refleksi. Parin kuukauden iässä imeminen kuitenkin muuttuu refleksistä tahdonalaiseksi ja aiheuttaa rintaraivareita. Vauva ikäänkuin opettelee syömään uudestaan ja keskittyy siihen eri tavalla. Se voi tuntua erilaiselta ja ärsyttää. Loogista. Muistan nyt vaiheen myös esikoisen ajalta, mutta en muista sen iskeneen näin rajusti.

Samaan aikaan meitä on lähestymässä 9 viikon tiheä imu, jolloin vauva asuu rinnalla tilatakseen itselle lisää maitoa. Itse asiassa luulen, että tänään meillä on ollut jo tiheää imua tässä 2kk rintaraivareiden lisänä. Monta ”ihanaa” juttua siis yhtä aikaa. Voi, miksi vauvan elämän alku onkin välillä niin haastavaa?

Tietäisittepä, kuinka monta kertaa olen ollut lopettamassa imetyksen viimeisten päivien aikana? Meinaa välillä väsyttää tämä tissien kanssa taistelu. Kuinka helpolta ratkaisulta nyt tuntuisi kaivaa pullo kaapista ja syöttää vauva jatkossa vain sillä. Onneksi tiedän esikoisen ajalta jo sen, että vaiheita tosiaan tulee ja menee, eikä mikään vaihe kestä kauaa. Tänään olen aivan loppu tähän imetykseen, ensi viikolla se voi sujua jo paremmin. Sen voimin koitan nyt jaksaa näiden päivien yli, sisimmässäni kun kuitenkin tiedän haluavani imettää vielä pitkään <3

Kuinka eri vaiheet on näkyneet teidän vauvoissa ja oletteko kokeneet vastaavaa toivottomuutta? 🙂

<3 Heini

31/8/2020

Pinnasänky. Esikoisen kohdalla ajattelin, että sellainen on vain oltava. Mutta nopeasti sen etsimisen suo osoittautui yhtä syväksi kuin kaikki lapsen hankintoihin liittyvä. On laskettavaa laitaa, irroitettavaa laitaa, pyöreää pinnaa, kulmikasta pinnaa, umpinaisia ja avonaisia päätyjä jne. Eihän sitä tiennyt sitten ollenkaan, mikä ominaisuus itselle olisi tärkeä.

Jo tuolloin ihastuin tähän AVA Roomin t ä y d e l l i s e e n pinnasänkyyn. Päädyimme kuitenkin hankkimaan edullisen käytetyn sängyn. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta nyt kokemuksen myötä kriteerini ovat muuttuneet! Esikoisemme nukkuu vielä pinnasängyssä ja täten pääsin (onnekseni) ostamaan vauvalle uuden sängyn. Ja minunhan oli saatava AVA Roomin pinnasänky!

millainen pinnasänky on meille sopiva?

Tästä sängystä löytyy kaikki, mitä tarvitsen. Tärkeimpänä irroitettava laita. Käytämme sänkyä sivuvaununa. Esikoisen sängyssä ei irroitettavaa laitaa ollut ja muistan kokeneeni työlääksi vauvan nostamisen sänkyyn aina imetyksen päätteeksi yöllä. Nyt se on helppoa, kun välissä ei ole laitaa. Näin vauva tulee myös pidettyä omassa sängyssä, mikä onkin tosi hyvä, sillä esikoisemme nukkuu vielä usein vieressämme ja sängyssä on ahdasta. Tässä pinniksessä on umpinaiset päädyt, mitkä koen parempana kuin avonaiset. Vauvalle saa näin esim. ovelta kajastavalle valolle suojaa. Sängyn pohjan voi säätää juuri sille tasolle kuin haluaa, mikä on etu etenkin kun sänkyä haluaa käyttää sivuvaununa. Pohjalle voi siis porata reiät juuri oikeaan kohtaan. Sänky on todella painava ja tukeva, hyvin laadukkaan ja kestävän oloinen. Se kuitenkin liikkuu ketterästi pyörien avulla, jotka lukittuna pitävät sen tukevasti paikallaan. Sänky on muuten hieman standardikokoista pinnasänkyä pienempi, ja onkin omaan silmääni heti siromman näköinen. Se tulee sopimaan uuteen taloomme paremmin kuin vanha pinnis. Sängyn ehdoton etu tietenkin on myös sen kaunis ulkonäkö ja plussaa se saa vielä kotimaisuudesta.

Sänky on todella pitkäikäinen ja sitä voi käyttää vielä taaperosänkynä, kun pohjan laskee alas. Tätä silmällä pitäen ostin patjan lisäksi petauspatjan paksuutta tuomaan ja froteesuojan suojaamaan patjan vahingoilta.  Aioin itse asiassa ottaa sängyn käyttöön taaperosängyksi jo nyt esikoiselleni, mutta luovuin ajatuksesta, kun kiinnyin siihen sivuvaununa liikaa. Saa esikoinen nyt oman sänkynsä ja vauva pitää tämän pinnasängyn.

Onhan tämä sänky arvokkaampi kuin monet muut pinnasängyt, mutta mielelläni tähän kotimaiseen ihanuuteen panostin. Ja neljän viikon kokemuksella panostaisin uudelleenkin <3

<3 Heini