Kuinka selviän kahden lapsen kanssa?
0
23/7/2020
Alan olla ihan raskauteni loppusuoralla. Vauvan syntymää odottaa maailman eniten, mutta samaan aikaan uutta arkea kohtaan on alkanut muodostua pelkoja. Osaksi pelot tulevat varmasti siitä, että olen tällä hetkellä aivan järjettömän väsynyt, enkä jaksa oikeastaan enää mitään. Sitä on väkisin alkanut miettimään, kuinka minä pärjään sitten, kun puolitoistavuotiaani lisäksi täällä on myös vauva!
Olen myös havahtunut siihen, että pian minulla ei ole enää mahdollisuutta olla vain esikoiseni äiti. Hänen elämänsä tulee muuttumaan peruuttamattomasti, eikä se varmasti aluksi ole helppoa meille kenellekään. Nyt haluaisinkin viettää nämä viimeiset päivät esikoiseni kanssa sellaisessa rakkauskuplassa, joka kantaisi meidät sitten uuteen arkeen sulavasti. Haluaisin antaa jokaisen ajatuksen ja hengenvetoni nyt esikoiselle, sillä kohta en ole enää 110% vain hänen äiti. Ja sekin on ihan ok, sitähän tässä on odotettukin, mutta onhan tämä haikeaa! Nyt sen vasta ymmärtää.
Samaan aikaan sitä odottaa vauvaa syntyväksi ihan älyttömästi. Mutta kyllä se pelottaa eri tavalla kuin viimeksi. Nyt en pysty vaipumaan samanlaiseen vauvakuplaan ja tutustumaan vauvaan ja hänen äitinä oloon rauhassa, vaan nyt minun on pyöritettävä arkea, ulkoiltava, laitettava ruokaa ja leikittävä esikoisen kanssa samalla. Tämä vaatii varmasti ihan hurjasti opettelemista. Yhdeksi keinoksi olen suunnitellut imetyskoria esikoiselle, mutta se on vielä toteuttamatta. Kirjoitan siitä sitten ehdottomasti tänne, kun saan korin tehtyä.
En siltikään malta odottaa, että pääsen näkemään millainen pikkuveikka tuolta mahasta ulos putkahtaakaan isosiskon ja vanhempien elämää mullistamaan. Raskauden perusteella ainakin arvailisin, että hän on paljon rauhallisempi kuin siskonsa eikä hikkaa mitenkään niin usein. Mutta saa nähdä olenko oikeassa. Ja maailman eniten odotan sitä, miltä vauva näyttää! Muistuttaako hän siskoaan vai onko ihan eri näköinen, onko hänellä hiuksia ja katseleeko hän maailmaa heti terävänä niinkuin siskonsa? Hän on varmasti aivan omanlaisensa, kunhan vain pääsemme tutustumaan häneen <3
Oletteko te jännittäneet uutta arkea ja kuinka olette selvinneet useamman pienen lapsen kanssa? Kuulisin mielelläni kaikki hyväksi todetut vinkit ja neuvot. Aina auttaa tietää, ettei ole ajatusten kanssa yksin.
<3 Heini