Miltä kuulostaisi kesälomareissu retkeilyautolla kahden pienen lapsen kanssa? Meille sellaisella reissaaminen on jo aika tuttua, mutta tällä kertaa päätimme lähteä pidemmälle reissulle kuin koskaan aiemmin. Etukäteen päätimme vain, että reissumme suuntautuu Oslon seudulle Norjaan ystäväperheen luo muutamaksi päiväksi ja muu aika vietettäisiin Ruotsissa muutamassa kaupungissa. Suomessa sitten vielä lomailtaisiin paluureissulla, mikäli vielä jaksamme ja viihdymme. Lopulta matkamme kestikin 17 yötä ja kilometrejä kertyi 3139! Ja vaikka aiemmin meidän 2- ja 4-vuotiaat eivät ole olleet mitään maailman parhaimpia autossa matkustajia, niin voin sanoa, että tällä reissulla he kehittyivät valtavasti, enkä kyllä enää jännitä pidempiäkään ajomatkoja heidän kanssaan.

Taustaa retkeilyautolla reissaamiseen

Meidän lomailut on aina menneet isolta osin karavaanaillen, sillä mut on ”opetettu” siihen ihan vauvasta asti ja oon jatkanut sitä omillani heti kun ajokortin sain. Rakastan mahdollisuutta liikkua hyvän sään perässä ja muuttaa matkasuunnitelmia lennosta. Ja totta kai retkeilyautolla matkustaminen mahdollistaa meille pidemmän reissun, kun iso raha säästyy mm. hotellikuluissa.

Nyt lasten kanssa on ehditty reissaamaan niin asuntoautolla, retkeilyautolla kuin asuntovaunullakin, joissa kaikissa on tietenkin omat puolensa. Tällä hetkellä kuitenkin reissataan sellaisella 2 hengen retkeilyautolla, joka palvelee tarpeitamme täydellisesti. Se totta kai tarkoittaa myös sitä, ettei juuri sisätiloissa hengata ja nukkumaan mahdutaan enää muutama vuosi, kun lapset on pieniä. Tällä hetkellä katsellaankin taas vaunua, ehkä sellainen meille jossain vaiheessa tulee.

kesälomareissumme kohteet

Tällä reissulla suuntasimme ensimmäiseksi lomapäiväksi Muumimaailmaan Naantaliin, jonka jälkeen hyppäsimme Finnlinesin iltalaivaan, joka vei meidät yön aikana Ruotsin puolelle Kappelskäriin. Sen jälkeen meillä ei ollutkaan muita aikatauluja, kuin paluulaiva 10 päivän päästä. Vietimme monta yötä Ruotsin läpiajomatkalla sekä Örebrossa, että Karlstadissa ja ihastuimme molempiin kaupunkeihin. Norjassa yövyimme Lilleströmissä ystäväperheemme pihassa, noin 10 minuutin junamatkan päässä Oslosta. Suomeen palattuamme vietimme vielä muutaman päivän Tampereella ja kotimatkalla Tuurissa.

Tulen tekemään reissusta oman postauksen tänne blogiin jokaisesta kohteesta, aloittaen tuosta Muumimaailmasta. Joten kannattaa pysyä kuulolla etenkin, mikäli joku näistä kohteista lasten kanssa kiinnostaa.

Lähiaikoina lisään reissusta tekemäni stoorit myös Instagramin kohokohtiin, joten kannattaa käydä vilkaisemassa.

<3 Heini

Olen käyttänyt biologista lääkettä nyt noin neljän kuukauden ajan. Minulla on käytössä kynä, joka pitää pistää aina 2 viikon välein. Tämä on aiheuttanut haasteita jonkin verran, sillä useamman kerran olen sairastunut juuri pistopäivää edeltävänä päivänä, jolloin en sitten olekaan voinut pistää lääkettä ja pistäminen venynyt jopa 1,5-2 viikolla. Ja tuollainen venyminen on jo hyvin merkittävä, kun pistoväli on vain 2 viikkoa. Muuten kyseisen biologisen lääkkeen pistäminen on kyllä ”helppoa”, sillä minun lääke on kynä, joka vain painetaan ihoa vasten ja piikki laukeaa. Se on siis helppoa teoriassa, mutta…

miltä biologisen lääkkeen pistäminen tuntuu?

Ajattelin, että lääke vain tuikataan jalkaan.  Minulla on käytössä Hyrimoz, joka on kynä, jossa ei tarvitse painaa nappeja eikä tehdä muitakaan kummallisuuksia. Lääkekynää painetaan jalkaa vasten, jolloin neula laukeaa ihon sisään. Painamista jatketaan ehkä noin 10 sekunnin ajan, jotta koko lääkeannos vapautuu pois kynästä ja sitten vain nostetaan pois. Kuulostaa siis helpolta, mutta käytännössä biologisen lääkkeen pistäminen on ollut kyllä aika karmaiseva kokemus, johon ei tunnu tottuvan millään. En usko, että itse pisto tuntuu mitenkään erityisen kipeältä, mutta lääkeaine kirvelee ja tuntuu ihan todella pahalta. Olen tähän asti pistänyt piikit aina itse itselleni, mutta en tiedä pystynkö/haluanko enää pitkään tehdä sitä itse vai pyydänkö jotain läheistä tekemään sen. Pistäminen on kerta toisensa jälkeen vaikeampaa ja sitä kohtaan on alkanut muodostua jo kammo.

Hankalin osuus nimittäin on se, kun joutuu painamaan kynää ihoa vasten sen ajan, että lääkeaine sieltä kaikki tulee ulos. On tuskallista painaa kynää, joka sattuu, kun yhtä aikaa aivot viestivät minulle, että ”ota se irti niin helpottaa”. En tosissaan tiedä kauan tuo lääkkeen pistäminen ja lääkeaineen vapautuminen kynästä kestää, mutta uskoisin, että on lähellä 10 sekuntia. Ja voin kertoa, että se tuntuu minuutilta!

pistäminen pieni kipu reumakipujen rinnalla

En kuitenkaan halua säikytellä uusia biologista lääkitystä aloittavia. Kyllä tuo on pieni kipu kestää kaikkien reumakipujen rinnalla. Ja kyse oikeasti todella pienestä hetkestä. Piikkiä ei itse edes näe, joten uskon, että jopa piikkikammoisilta kynän käyttö onnistuu. Mukavaa pistäminen ei kuitenkaan missään nimessä ole ja jollain tapaa sen verran inhottava kokemus, että kuulisin mielelläni onko muilla samanlaisia kokemuksia. Olen myös miettinyt, voiko lääkeaineiden välillä olla eroa sen kanssa, miten paljon lääke kirvelee. Ainakin olen kuullut, että jääkaappikylmänä lääke kirvelee enemmän ja olenkin pyrkinyt nostamaan kynän ajoissa huoneenlämpöön.

miten biologinen lääkekynä toimii?

Neula tosiaan tulee kynästä ulos vasta sitten, kun se on painettuna ihoa vasten ja se vetäytyy takaisin kynän sisälle, kun se nostetaan, eli käytännössä neulaa ei edes näe. Pistämisen jälkeen ei yleensä tule edes verta, tai jää muutenkaan mitään jälkeä. Joskus pieni tippa lääkeainetta tai verta voi jäädä iholle ja sen voi pyyhkäistä pois. Kerran pistin (vahingossa) suoraan verisuoneen ja silloin iso mustelma tuli välittömästi. Muulloin ei ole tullut sitäkään.

Rohkeasti siis muutkin pistämään. Vaikka siihen ei tottuisi, niin se on lyhyt hetki elämästä harvakseltaan.

Lue myös:

Biologinen lääke selkärankareumaan

Googletin itselleni selkärankareumadiagnoosin

Diagnoosina selkärankareuma

Seuraa mun reuman siivittämää lapsiperhearkea IG:ssä: @heiblondi