Kesälomakausi on alkanut ja Muumimaailma saattaa olla osalla teistäkin lomareissun kohteena. Me käytiin täällä ensimmäistä kertaa viime kesänä lasten ollessa 4,5 vuotta ja melkein 3 vuotta vanhoja ja tänä kesänä kumpikin toivoisi tänne uutta reissua. Eli meidän lapsilta suositukset Muumimaailmalle ainakin. Tähän ajattelin kuitenkin vinkkinä muille listata myös omia ajatuksiani paikasta.

Itse muistan Muumimaailman jo omasta lapsuudesta hatarasti. Vaikka en siitä paljoa muistakaan, on tiettyjä asioita, kuten labyrintti ja Pikku Myy-esitys, jäänyt hyvinä muistoina mieleen. Olen aina tiennyt, että haluan viedä omat lapset tänne kun ovat sen ikäisiä. Viime kesänä aika tuntui oikealta. Muumi-innostus oli muutenkin esikoisella vahvana ja juuri talvella oli vietetty hänen Muumi-teemaisia 4-vuotis syntymäpäiviäänkin. Hän oli siis todella innoissaan reissusta.

Muumimaailma sateisena päivänä

Muumimaailma-päivä sattui meillä vähän sateiselle ja ukkostavalle päivälle ja pohdittiinkin, mennäänkö sinne ollenkaan. Vaihtoehtona olisi ollut siirtää Muumimaailmakäyntiä myös myöhemmälle, kun palaamme laivalla Ruotsista. Ei kuitenkaan voitu tietää senkään päivän säätilaa etukäteen, joten päätimme viettää Muumimaailmapäivää sateesta huolimatta ja varauduimme päivään sateenvarjoilla ja takeilla. Sinänsä päivä oli lämmin, hiostavakin, sillä ukkosta oli ilmassa. Ukkonen tuntui kuitenkin kiertävän meidät hyvin, eikä tullut ihan päälle kertaakaan. Sadekuuroja osui päivän aikana muutamia isompia, jolloin pyrimme tekemään jotain suojaisemmassa paikassa. Loppujen lopuksi kesäinen sade ei häirinnyt päiväämme ollenkaan ja oli hyvä päätös uskaltautua Muumimaailmaan sateesta huolimatta. Pakko muuten myös mainita, että sadepäivä selvästi verotti Muumimaailmassa vierailijoiden määrää, ja vaikka olimme liikkeellä kiireisimmän lomasesongin aikaan, ei suurta tungosta ollut missään vaiheessa päivää. Jonotteluun ei mennyt aikaa ja hahmoja pääsi tapaamaan hyvin!

Pienemmässä tihkusateessa lähdimme metsän sisään kävelemään ja oikeastaan ainut haitta oli liukkaat pitkospuut, joita kannattaa vähän varoa. Sadetutkaa seurattiin pitkin päivää ja tähtäsimme jo etukäteen ison saderintaman tullessa suojaisaan paikkaan ja tämä toimi. Yhden sadekuuron tullessa hakeuduimme Muumitaloon, jonne tosin hakeutui kaikki muutkin, mutta hyvin silti mahduttiin. Muumitalossa oli KUUMA, joten siellä ei kyllä jaksa kauaa oleskella, vaan se oli nopeasti katsottu läpi. Suurimmman sadekuuron tullessa suuntasimme katetulle kesäteatterilavalle katsomaan Näkymätön Ninni -näyöstä, joka oli kyllä aivan ihana. Varsinkin 4,5 -vuotias jaksoi seurata näytöstä jo todella hyvin.

Ruokailu Muumimaailmassa

Toisen isomman sadekuuron tullessa päätimme mennä syömään. Ruokavaihtoehtoja oli monenlaisia, mutta päädyimme ottamaan ruokaa ulkona sijaitsevasta Niiskun perunatehtaasta. Vaikka ruokapaikka sijaitsi ulkona, saimme istumapaikat ison aurinkovarjon alta ja pysyimme täysin kuivina. Sade lakkasi sitten sopivasti ruokailumme aikana.

Otimme perheboksin, jossa tuli yksi annos nakkeja ja kierreranskiksia ja yksi annos friteerattua kanaa ja kierreranskiksia. Annokset olivat todella reilun kokoisia ja me kaikki (2 aikuista ja 2 lasta) söimme niistä mahamme todellakin täyteen. Tähän nähden reilu 20e hinta ei ollut ollenkaan paha. Juomat kuljetamme aina itse mukana, joten niihinkään ei mennyt rahaa. Annokset olivat myös hyvän makuisia ja plussaa porkkana- ja kurkkutikuista. Olin ajatellut etukäteen ruokailun olevan paljon kalliimpaa Muumimaailmassa, mutta tällä combolla pääsimme mielestäni edullisesti.

Vinkki: Myöhemmin haimme myös lapsille hattarat ja sain samaan hintaan yhden hattaran kahteen tikkuun pienemmiksi hattaroiksi, jolloin määrä oli pienille lapsille sopivampi, eikä tarvinut maksaakaan kohtuuttomasti!

muumihahmojen näkeminen

Itse muumihahmoja pääsi näkemään päivän aikana moneen kertaan. Ilmeisesti Muumimaailma-sovelluksesta olisi voinut myös seurata, missä hahmot milloinkin ovat, mutta tätä ei hoksattu hyödyntää. En ole tästä siis täysin varma, mutta olen jostain jälkikäteen näin kuullut! Me näimme päivän aikana siitä huolimatta jokaisen hahmon, monet useaankin kertaan, ja 4,5 -vuotiaamme pääsi halaamaan kaikkia, mikä oli tärkeää. Usein Muumit löytää muumitalon ympäriltä. 4,5 -vuotiaan tyttömme lemppari oli Niiskuneiti ja vajaa 3-vuotiaan poikamme lemppari oli Nuuskamuikkunen. Nuuskamuikkunen oli muuten ainoa, jonka kanssa suostui edes samaan kuvaan, pitäen kuitenkin useamman metrin turvavälin.

Lapset ovatkin ylipäänsä hyvin erilaisia siinä, kuinka reagoivat hahmoihin. Tyttömme juttelee kaikille ja halaa kaikki oikein rohkeasti, mutta poikamme jännittää aina muutenkin tuollaisia tilanteita. Eikä häntä missään nimessä kenenkään lähelle pakotettukaan. Silti hänelle oli hyvin tärkeä kokemus päästä hahmot näkemään ja erityisesti hän on tänä kesänä pyytänyt uutta reissua Muumimaailmaan. Eli reissu voi olla tärkeä ja jättää erittäin hyvät muistot, vaikka varsinaisia muumihahmoja sitten jännittäisikin. Tämä hoksautuksena kaikille heille, jotka miettivät, että kannattaako mennä jos lapsi vaikka pelkääkin. Lapsi voi siis silti nauttia 🙂

muumimaailma on kyllä kiva kesälomakohde

Muumimaailmassa oli yllättävän paljon kivaa oheistekemistä lapsille, kuten kalastaminen ja kastelukannuilla läträäminen, sekä taikahiekka Niiskun talossa. Myös erilaisia näytelmiä oli ison kesäteatterilavan lisäksi nukketeatteri Niiskun talolla, sekä esitys Muumitalon vieressä pienellä lavalla. Näitä oli kiva seurata ja niitä oli niin monta kertaa päivän aikana, että varmasti ehti kaikki näkemään. Muumimaailman ehtii kiertämään mielestäni hyvin yhden päivän aikana ilman kiireen tuntua, joten ainakaan meillä ei olisi ollut tarvetta 2 päivän lipulle. Toki jos tuntuu, ettei paikalla jaksa olla kerralla hirveän montaa tuntia, voi kahden päivän lippu olla ihan järkevä.

Kaiken kaikkiaan voin suositella Muumimaailmaa kaikille pienten lasten kanssa reissaaville. Se oli menestys viime kesänä ja mikäli menemme uudestaan tänä kesänä, uskon sen olevan sitä uudelleen. Vaikka tuo paikka onkin itselle nyt ”koettu”, niin ajattelen, että lapseni ovat juuri nyt kohderyhmää ja paikka menettää hohtonsa ehkä muutaman vuoden päästä. Siksi saatamme hyvinkin suunnata tänne uudestaan vielä tänä kesänä, tai viimeistään ensi kesänä.

Jakakaa ihmeessä kommentteihin omia kokemuksianne Muumimaailmasta!

Instagramistani löytyy Muumimaailmapäivästä video: https://www.instagram.com/heiblondi/reel/Cu4c3ljttUa/

Täältä voi myös lukea vanhan postauksen siitä, mihin suuntasimme Muumimaailman jälkeen:

Retkeilyautolla Ruotsin halki Norjaan

<3 Heini

Tässä postauksessani kirjoitan meidän perheen kokemuksien pohjalta siitä, kuinka aloittaa laskettelu pienen lapsen kanssa? Nämä neuvot on suunnattu nimenomaan alle kouluikäisille lapsille. Meillä molemmat lapset ovat aloittaneet 2-vuotiaina.

Tärkeimpänä muistisääntönä aikuisille haluan sanoa, ettei näin pieniä oikeastaan opettamalla opeteta laskettelemaan. Sen sijaan välineisiin tutustutaan yhdessä hauskaa pitäen ja lapsi oppii huomaamatta yhteisen tekemisen kautta. Kannattaa siis jättää pois se ajatus, että nyt pitäisi jotenkin opettaa jotain.

Välineisiin kannattaa tutustua jo kotona

Aluksi pienen kanssa on tärkeä tutustua välineisiin rauhassa. Itse annoin lasten valita, haluavatko lumilaudan vai sukset ja molemmat ovatkin halunneet aloittaa laudalla. Kannustan teitä vanhempia hankkimaan jo hyvin varhain omat välineet lapselle. Näin lajiin voi tutustua rauhassa ilman painetta siitä, että vuokra-aika juoksee. Tämä myös mahdollistaa välineisiin tutustumisen jo kotona esim. omassa pihassa tai ihan vaikka olohuoneen matolla. Välineet on muuten helppo myydä eteenpäin, sillä niille on kysyntää, joten ei kannata senkään puolesta jännittää omien hankkimista. Niitä voi myös hyvin löytää käytettynä itse.

Ihan aluksi kannattaa vain totutella olemaan monot jalassa. Etenkin laskettelumonot voivat tuntua lapselle ahdistavilta jalassa, sillä niillä kävely on vaikeaa. Seuraavaksi lapsen voi tutustuttaa lumilautaan tai suksiin esim. omalla pihalla vetäen (Tässä mahtavana apuna mm. valjasreppu, josta aiemmin kirjoitin, tai Burtonin lumilautoihin saatava Riglet reel.) Meillä oli tapana käydä lumilautojen kanssa metsäpolulla kävelyllä ja lapset seisoivat lautojensa kanssa perässä. He olivat tästä innoissaan ja näin oppivat jo hakemaan tasapainoa laudan päällä ilman rinnettä.

Ensimmäinen laskettelukerta

Ensimmäisiä laskuja harjoitellessa kannattaa etsiä mahdollisimman loiva mäki, jossa lapsi saisi laskea ihan itse tasapainotellen, ilman tarvetta jarruttaa. Kuten mainitsin, niin usein edes lastenrinteet eivät valitettavasti ole näin loivia. Sitten kun lapsen kanssa lähtee rinteisiin, suosittelen ehdottomasti valjaiden hankkimista. Omasta kokemuksestani edelleen suosittelen kaikille valjasreppua, mutta muutkin valjaat kyllä käyvät. On kuitenkin parempi opettaa valjailla, entä ilman, jolloin lapsi saa laskea itse ja hakea tasapainon itse. Valjaita ei ole tarkoitus pitää tiukalla kannatellen niiden avulla lasta. Ne ovat vain turvana pysäyttämään liian kovan vauhdin. Toki on eri asia opettaa 1-vuotiasta, joka tarvitseekin vielä kannattelua enemmän. Valjasrepun hyöty jo lastenrinteissä opettaessa on siinä, että sen avulla lapsi on helpompi avustaa hissiin ja myös nostaa maasta ylös.

Kuinka lapsen kanssa sitten lasketaan?

Kannattaa muistaa, että lapselle homman pitää pysyä mukavana ja mielenkiintoisena. Joskus pieni jaksaa laskea tunnin, joskus ei yhtä laskua enempää ja se kannattaa hyväksyä. Painostamalla lasta liikaa, voit vain viedä innon koko lajiin. Apua on varmasti myös siitä, kun välineisiin on etukäteen tutustuttu, eikä rinteessä iskekin turhautuminen siitä, kuinka hankalalta monot tuntuvat jalassa. Kannattaa myös puhua etukäteen lapselle siitä, millaiseen rinteeseen menette, pitääkö joku valjaista kiinni jne. Lapsella saattaa olla suuretkin ajatukset ensimmäisestä laskukerrastaan ja pettymyksenä voikin yllättäen tulla myös se, kuinka haastavaa kaikki onkaan. Oletus voi pienen päässä olla helposti se, että heti mennään huipulle ja lasketaan vain alas. Kaatuminen ei välttämättä kuulu näihin suunnitelmiin.

Ihan alkuun lastenrinteissä pienen lapsen kanssa riittää, kun aikuinen kävelee valjaiden kanssa perässä. Vauhdin kasvaessa sitten on helpompaa, että aikuinenkin laskettelee.

Jarruttaminen ja ohjaaminen

Kun tasapaino on löytynyt, aletaan heti harjoittelemaan sitä tärkeintä, eli jarruttamista (kaatumista ja ylösnousemista on tietenkin jo harjoiteltu) . Meillä tässä on toiminut hyin ”liikennevalo” -leikki, jolloin aikuinen käyttää vihreää ja punaista valoa kertoakseen lapselle milloin pitää pysähtyä ja milloin saa taas mennä. Tästä löytyy myös reels Instagramissani. Lapsen on tärkeää oppia jarruttamaan. Pienten kanssa laudalla laskiessa tämä tuli helpommin, kun he oppivat laskemaan takakantilla jarrutellen. Suksilla jarruttamaan opetellaan auraten. Tähän myydään myös apuvälineitä, jotka pitävän suksien kärjet aina lähellä toisiaan, mutta me emme nähneet tarpeelliseksi sellaisen hankkimista, joten niistä ei ole kokemusta.

Jarruttelun ollessa hallinassa on aika opetella sitten laskemaan haluttuun suuntaan, eli kääntymään ja ohjaamaan. Samaan aikaan pitää myös hyvin pienelle jo opettaa aina vilkaisemaan taaksepäin, ettei kukaan laske päälle. Jo pienen on hyvä oppia olemaan varuillaan, sillä vaikka takaatulevan kuuluisi väistää, olen valitettavasti todistanut liian monta läheltä piti -tilannetta, kun etenkin nuoret laskevat ymmärtämättään kohtuuttoman kovaa, eivätkä ehdi jarruttaa tai huomata edessä laskevia lapsia. Tämä ongelma korostuu tietenkin vasta isommissa rinteissä, mutta ollaan nähty tärkeäksi alkaa opettamaan ympäristön havainnointiin heti lasten rinteissä.

Seuraavassa postauksessani kerron, milloin minusta lapsen kanssa voi siirtyä lastenrinteistä isompiin rinteiisin.

Täältä voit lukea meidän lasten laskettelunaloituksesta enemmän.

Laskettelua pienten lasten kanssa

Yhteisen ulkoilun iloja kaikille toivottaen,

<3 Heini