Kahden vuoden unitaantuma
0
24/2/2021
Mikä vikana, jos taaperon unet huononevat yhtäkkiä, nukahtaminenkin hankaloituu ja päiväunetkaan eivät enää maistu?
Kysehän voi olla hampaista, korvista, läheisyyden kaipuusta, kuun ja tähtien asennosta jne. Mutta tiesittekö, että todennäköisimmin teilläkin on (mikäpä muukaan kuin) VAIHE. Vaihe nimeltään kahden vuoden unitaantuma.
Viimeinen kuukausi, ja vähän ylikin, täällä on kerätty univelkaa koko perhe. Isoimpana syynä tämä ihana kahden vuoden unitaantuma, mikä tuli minulle ensin aivan uutena asiana, mutta nyt siitä lukeneena asiat loksahtaakin paikoilleen. Taustatietona sen verran että meillä on AINA ollut uniongelmat läsnä (molempien lasten kanssa), mutta nyt ne on nousseet taas ihan uudelle tasolle esikoisen kanssa.
Fiinu täytti juuri 2 vuotta. Samoihin aikoihin hän aloitti kerhon kahdesti viikossa, mikä on iso ja mullistava muutos arjessa taaperolle, joka on tottunut olemaan aina vain kotona äidin kanssa tai mummilassa hoidossa. Samoihin aikoihin alkoi sitten nukahtamisen ongelmat ja yölliset valvomiset taas lisääntyä. Ja päiväunista ei ole enää tietoakaan, vaikka joka päivä yritetään nukahtamaan saada.
Ai että millaistako Fiinun nukuttaminen oli aiemmin?
No aina hankalaa, aina vaatinut viereensä ja nukahtamisessa on kestänyt pitkään. Tilanne ei siis ennenkään ole ollut mitenkään ideaali, mutta kuitenkin viime aikoina Fiinu on hakenut unta itse rauhassa, kunhan vain on oltu vieressä. Yöt nukkunut isolta osin jo heräämättä mutta välillä herännyt kerran jolloin yleensä ollut itkuinen ja nähnyt pahoja unia. Mies on käynyt aina nukuttamassa takaisin. Omassa sängyssä nukkunut yöt jo yli puoli vuotta täysin.
Ja että millaistako meillä nyt on?
Nukuttaminen kestää jälleen tunnin kaksikin, ja kun Fiinu lopulta nukahtaa, herää hän jo parin tunnin päästä ja tulee meidän viereen. Hän heräilee yöllä valvomaan jopa kahdeksi tunniksi ja tuo kaksi tuntia sisältää iloista jutustelua, jonka jälkeen pyytää vettä, haluaisi ruokaa, sitten taas vähän vettä. Lopulta toteaa ettei enää halua nukkua ja kun nukuttava on seuraa siitä aivan järjetön raivokohtaus jolloin lopulta pidän tyttöä vain väkisin sylissä ettei satuta itseään. Yöt ovat kyllä olleet kerrassaan kamalia. Päivisin sitten tyttö on tietenkin väsynyt kun yöt menevät niin huonosti, mutta päiväunia en saa nukkumaan vaikka kaksi tuntia nukuttaisin.
Onneksi, siis onneksi, löysin netin ihmeellisestä maailmasta käsitteen ”kahden vuoden unitaantuma”. Se kestää yleisimmin parista viikosta kuukauteen. Meillä on mennyt nyt vähän yli kuukausi ja pakko sanoa, että kyllä meillä viimeinen viikko on ollut jo paljon helpompaa. Ehkä tämä tästä siis todella normalisoituu! Epäilen kyllä, että Fiinu on muuttanut pysyvästi meidän sänkyyn nukkumaan, mutta nukkukoot, kunhan ei valvo!
Onko muille kyseinen unitaantuma tuttu? Tsemppiä kaikille unien kanssa taisteleville. Se on yksi vanhemmuuden raskaimmista asioista.
<3 Heini
2 kuukautta ja rintaraivarit
30/9/2020
Kaikki tietää, että vauvojen kanssa eletään vaiheesta toiseen. Aina kun luulet tuntevasi vauvan ja keksineeksi keinot itkuun, tulee varmasti uusi vaihe sekoittamaan pakkaa ja kaikki opettelu alkaa taas alusta. Kuulostaako tutulta?
Vauvamme täyttäessä 8 viikkoa, koko edeltävä yö oli aivan kamalaa. Samaa on jatkunut nyt useamman päivän. Törmäsin Imetyksen tuen sivuilla rintaraivareihin. Bingo! Mutta miksi kahden kuukauden ikäinen vauva raivaroi?
Jo pieni vauva osaa imeä rintaa, sillä imeminen on refleksi. Parin kuukauden iässä imeminen kuitenkin muuttuu refleksistä tahdonalaiseksi ja aiheuttaa rintaraivareita. Vauva ikäänkuin opettelee syömään uudestaan ja keskittyy siihen eri tavalla. Se voi tuntua erilaiselta ja ärsyttää. Loogista. Muistan nyt vaiheen myös esikoisen ajalta, mutta en muista sen iskeneen näin rajusti.
Samaan aikaan meitä on lähestymässä 9 viikon tiheä imu, jolloin vauva asuu rinnalla tilatakseen itselle lisää maitoa. Itse asiassa luulen, että tänään meillä on ollut jo tiheää imua tässä 2kk rintaraivareiden lisänä. Monta ”ihanaa” juttua siis yhtä aikaa. Voi, miksi vauvan elämän alku onkin välillä niin haastavaa?
Tietäisittepä, kuinka monta kertaa olen ollut lopettamassa imetyksen viimeisten päivien aikana? Meinaa välillä väsyttää tämä tissien kanssa taistelu. Kuinka helpolta ratkaisulta nyt tuntuisi kaivaa pullo kaapista ja syöttää vauva jatkossa vain sillä. Onneksi tiedän esikoisen ajalta jo sen, että vaiheita tosiaan tulee ja menee, eikä mikään vaihe kestä kauaa. Tänään olen aivan loppu tähän imetykseen, ensi viikolla se voi sujua jo paremmin. Sen voimin koitan nyt jaksaa näiden päivien yli, sisimmässäni kun kuitenkin tiedän haluavani imettää vielä pitkään <3
Kuinka eri vaiheet on näkyneet teidän vauvoissa ja oletteko kokeneet vastaavaa toivottomuutta? 🙂
<3 Heini