Edellisessä postauksessani mainitsin, että meille selvisi Eemin korvienputkituksen jälkeen, että hänellä sairastikin operaation aikaan koronaa. Oli kylmäävää jälkikäteen miettiä, että aiheuttikohan korona riskejä nukutukseen. Onneksi en tiedä ja onneksi kaikki meni hyvin. Saimme siis kokea omakohtaisesti sen, kuinka lievänä koronan voi sairastaa ja kuinka sitä ei todellakaan voi erottaa muista tavallisista flunssista, sillä edes lääkärit eivät epäilleet mitään. Eemin perässä sairastimmekin koko perhe koronan ja myös muutama lähipiiristämme sairastui. Nyt ajattelinkin kertoa teille, mitä oireita korona meille aiheutti ja kuinka koronan kotitestit, eivätkä edes pcr-testit todellakaan ole luotettavia koronan diagnosoimeksi. Negatiivisesta testistä huolimatta voit siis sairastaa koronaa. Ymmärtääkseni kuitenkin useimmiten pcr-testi on luotettavampi kuin kotitesti, vaikka minun tapauksessani se ei ollutkaan.

mitä koronaoireita lapsilla oli?

Kaksi viikkoa sitten päiväkodista pyydettiin hakemaan Eemi kotiin vähän aiemmin. Hän oli ollut vähän itkuinen ja nenästä valui kirkas räkä. Illan mittaan vaivasi vähän myös kuiva yskä. Seuraavana aamuna Terveystalolla korvien putkitukseen mennessä lääkärit arvioivat Eemin kunnon. Kuulemma oireet vaikuttivat samalta kuin korvakierrepotilailla yleensäkin, keuhkot eivät rohisseet ja yskä oli kuivaa ja vähäistä. Eemi voitiin nukuttaa. Muutama tunti nukutuksen jälkeen Eemin ääni meni käheäksi ja yskä voimistui todella kovaksi. Koko illan yskä vaivasi todella paljon ja olin huolissani, että vaikuttiko nukuttaminen yskän pahenemiseen vai johtuiko se vain Eemin flunssasta. Seuraavana yönä yskä kuitenkin loppui kuin seinään.

Eemin leikkauspäivänä 3-vuotiaallamme Fiinulla oli alkanut valumaan samanlainen kirkas räkä päiväkodissa. Hän oli hyvävointinen muuten, eikä ollenkaan sairaan oloinen. Seuraavana päivänä räkä jatkoi valumistaan kummallakin. Päiväuniaikaan sitten Fiinu yhtäkkiä tuntui tulikuumalta. Se herätti minun huomion, sillä Fiinu ei yleensä kuumeillut. Nyt myös selkeä kuume (38,5 astetta) nousi hyvin lyhyessä ajassa ja Fiinun silmät muuttuivat todella sairaan näköiseksi. Fiinu oli kuitenkin edelleen hyvävointinen, eikä yhtään sairaan oloinen. Minulla tuli vahva tunne siitä, että tämä taitaa nyt olla koronaa. Tein Fiinulle sylkitestin ja kaksi viivaahan siitä heti tuli. Samalla sekunnilla tajusin, että sitä samaahan se Eemilläkin sitten on. Eemin ainoa oire oli enää se nuha. Eemillä ei kuume noussut missään vaiheessa. Fiinunkin kuume jäi tuohon yhteen kertaan, jonka jälkeen nuha jatkui vielä 3 päivää ennen kuin loppui kokonaan. Yhteensä Fiinulla siis oli nuha 5 päivää. Vointi koko ajan todella hyvä. Yhtenä aamuna vain valitti kurkkukipua.

Eemi oli itkuisempi ja nuha kesti 1,5 viikkoa. Loppuajasta hän alkoi myös rohisemaan ja rohisee edelleen kovasti, nyt kun oireiden alusta on tasan 2 viikkoa. Rohina ei kuitenkaan tule keuhkoista, vaan jostain nenänielusta ja kuuluu vain silloin kun Eemillä on suu kiinni ja hengittää nenän kautta. Nuhaa ei kuitenkaan enää ole.

koronan kotitestit eivät ole luotettavia

Lasten isä sairastui 3 päivää Eemin oireiden alusta. Oireet alkoivat kurkkukivulla ja sitä seurasi 3 päivän kuumeilu ja ilmeisesti muutenkin melkoisen kipeä olo. Pää tuntui kuulemma erikoiselta eikä ajatus kulkenut. Hän nukkui ja lepäsi paljon. Loppuajasta tuli todella kova yskä, joka tuli keuhkoista asti voimakkaana. Hän ei päässyt kovin lievillä oireilla. Kotitesti näytti positiivista heti oireiden toisena päivänä.

Kaksi lastemme kautta altistunutta lähipiiriimme kuuluvaa ihmistä sairastuivat myös 2-3 päivää altistumisen jälkeen. Molempien kaikki kotitestit olivat negatiivisia, mutta he saivat pcr-testistä positiiviset tulokset.

Itse aloin saamaan erikoisia oireita 2 päivää Eemin oireiden alusta. Illalla oli kova lihassärky. Seuraavina päivinä kurkussa oli erikoinen tunne. Se ei varsinaisesti ollut kipeä, mutta sairaan tuntuinen. Muutenkin koko ajan oli sellainen olo, että on tulossa sairaaksi, mutta ei ihan tule. Minulla oli myös hyvin lievä nuha, jota ei juuri voi nuhaksi edes kutsua. Kolmantena päivänä oireiden alusta minulla alkoi kauhea päänsärky, joka kesti neljä päivää voimakkaista kipulääkkeistä huolimatta. Jokainen päivä tein kotitestin, välillä jopa kaksi. Sekä sylkitestejä, että nenänielusta otettavia. Kaikk negatiivisia. Seitsemäntenä päivänä oireiden alusta kävin pcr-testissä, jonka tulos tuli kahdeksantenä päivänä negatiivisena. Minun oli hankala uskoa tätä, oireeni vaan voimistuivat koko ajan ja minulla oli tosi sairas olo. Tuolloin minulla alkoi myös lievä hengenahdistus (olen astmaatikko) ja kova yskä. Ajattelin, että teen vielä yhden sylkitestin, kun nyt yskittääkin. Ja sieltä se positiivinen tulos sitten vihdoin tuli. Se oli minun yhdeksäs kotitesti sairastamisen aikana.

Näihin testeihin ei siis todellakaan voi luottaa ollenkaan ja samaa olen kuullut kymmeniltä muilta. Olen itseasiassa tullut omaan johtopäätökseen siitä, että jokaisessa taloudessa vähintään yksi saa negatiivisen kotitestin siitä huolimatta, että sairastaa koronaa. Onneksi itse sain lopulta positiivisen tuloksen. Aloin nimittäin tosissani uskoa, että vika on korvien välissä kun kuvittelen itselleni niin paljon oireita, vähän jopa pelotti. Luulen kuitenkin, että harva testaa kahdeksana päivänä ja käyttää yhdeksää kotitestiä. En siis ihmettele, että monella jää positiivinen tulos saamatta.

pitkittyneet koronaoireet

Oireet kestivät minulla yhteensä 10 päivää, jonka jälkeen alkoi helpottamaan. Nyt 13 päivänä sairastumisesta minulla on edelleen henki ahtaalla ja keuhkoista irtoaa limaa, mutta koen nämä jälkioireiksi. Minulla oli oireita laidasta laitaan, pahimpina ehkä päänsärky, nuha, tukkoisuus, lihassärky ja etenkin silmäsärky ja silmien kuivuminen. Koen kuitenkin, että sairastin taudin aika lievänä, tosin hyvin pitkittyneenä. Olen onnellinen, että tauti on nyt koko perheen ja lähipiirin osalta lusittu, niin saa ehkä muutaman kuukauden hengähtää.

Etsin paljon sairastuttuamme netistä ihmisten kokemuksia koronan ja omikronin oireista. Niitä oli lopulta aika vähän. Siksi halusin kirjoittaa omat kokemuksemme tänne.

Onko teillä samanlaisia kokemuksia kotitestien toimivuudesta? Minua hämmästyttää suuresti se, miten vähän tästä aiheesta on uutisoitu tai puhuttu ylipäänsä. Tuntuu, että ihmiset luottavat testeihin aivan liikaa. Älkää luottako!

Nappaahan mun tili seurantaan Instagramissa, jos et vielä seuraa <3

<3 Heini

31/12/2021

Vuosi 2021 on tuntunut todella pitkältä. Siihen on mahtunut paljon ihanaa, mutta myös paljon raskaita aikoja. Vuodesta on päällimmäisenä hyvät fiilikset, mutta silti, sitä ei tule ikävä! Uusi vuosi, olet erittäin tervetullut! Vuotta on varjostanut Koronan pirulainen, josta ei päästy eroon tänäkään vuonna. Vuosi alkoi kaksivuotiaan uhmalla ja unitaantumalla, jonka kanssa taisteltiin enemmän ja vähemmän kesään asti. Koko ajan mukana oli myös itkuinen ja huonosti nukkuva vauva. Kevät oli aika sumuista aikaa itselle. Ketään ei päästy näkemään (sen pirulaisen takia) ja kotona tuntui todella yksinäiseltä. En millään usko, että olin ainut tuntemusteni kanssa, mutta olin vain liian väsynyt ja voimaton hakemaan itselleni vertaistukea tai edes puhumaan ajatuksistani ääneen.

Kesä helpotti kevään ahdistusta

Onneksi tuli kesä, pirulainen vähän väistyi ja elämä tuntui normaalilta. Päästiin jopa reissuun, ja tuosta reissusta puhutaan tytön kanssa edelleen usein. Se oli varmasti meidän kaikkien mieltä virkistävää. Tuon kurjan kevään aikana olin tehnyt päätöksen palata töihin. Rahakin oikeastaan oli enemmän kuin tarpeen, mutta kaikkein eniten koin, että minun on pakko päästä ihmisten seuraan, ennen kuin tulen kotona hulluksi.

Kesä kuitenkin oli niin ihanaa aikaa. Oli lämmintä ja aurinkoista, uhma oli helpottanut ja vauvakin muuttunut tyytyväisemmäksi, olihan hän jo melkein yksivuotias. Olisin tuossa hetkessä voinut taas kuvitella jääväni kotiin, mutta työt oli jo sovittu.

Niin tuli elokuu. Vauva täytti vuoden ja työt alkoivat. Työ vaikutti hyvältä ja olin tyytyväinen mun päätökseen palata töihin. Onneksi olin suostunut tekemään vain 4-päiväistä viikkoa ja olen saanut koko syksyn pitää kolmepäiväisen viikonlopun. Se on tuntunut juuri sopivalta. Saan hoitaa lapsia kotona perjantaisin, enkä myöskään uuvuta itseäni töissä liikaa. Tää on tuntunut aika hyvältä. Tosin kyllähän se palkasta aika ison siivun nipistää, mutta on se kaiken arvoista.

loppusyksy on ollut raskas

Jollain tapaa loppusyksy on kuitenkin imenyt mehut ja ollut taas todella raskasta. Monen kuukauden sairastelukierteiden lisäksi meillä on kotona tällä hetkellä öisin herättelevä, vilkas ja täysin vahdittava yksivuotias, sekä erittäin vahvasti uhmaikäinen lähes kolmevuotias. Kotiarki väsyttää, työt väsyttää. Kaikki väsyttää. Enkä oikeastaan tiedä mitä elämältä nyt haluaisin. Kaiken kruunaa jälleen sulkutilat päälle asettanut pirulainen. Voisitko pysyä jo poissa ensi vuonna?

Mulla on ikävä ihmisiä, ystäviä, leikkitreffejä, lounastreffejä, illanviettoja, ihan kaikkea! Niitä toivon uudelta vuodelta! Toivon myös, että löydän 2022 vuoden aikana suunnan, mitä haluan tulevaisuudelta. Ehkä uutta suuntaa työelämässä? Tai opiskeluja? Saa nähdä, en tiedä vielä itsekään!

Vaikka vuoden aikana arki ja äitiyskin ovat koetelleet ja väsyttäneet, on silti päällimmäisenä mielessä se, kuinka täydellinen vuosi on ollut juuri noiden rakkaiden pienten vuoksi! Toivottavasti teidän vuosi on ollut hyvä ja uudesta vuodesta tulee vielä parempi. Paljon rakkautta, ystäviä ja positiivisia ajatuksia meille kaikille Uuteen Vuoteen 2022!

<3 Heini