Lapsen pitkittynyt flunssa
026/10/2021
Varmaan jokainen vanhempi tietää sen stressin, mitä lapsen sairastaminen tuo mukanaan. Valvotut yöt, olemattomat päiväunet, nälkäinen lapsi, jolle ei ruoka maistu ja itkuinen lapsi, joka vaatii vain syliä. Puhumattakaan siitä huolesta, mitä lapsen sairastaminen aiheuttaa. Osalla, kuten minulla, kaiken tämän ihanuuden kruunaa työpaikka, jossa pitäisi kyetä käymään ja poissaolot lapsen sairastamisen takia ahdistaa.
Meidän lapset on aina olleet melko terveitä ja sairastaneet tosi vähän! Nyt sitten ilmeisesti kärsitään kaikkien vuosien edestä. Meillä on nimittäin sairastettu jo 7 viikkoa putkeen! Ensin itse toin tämän taudin töistä ja sairastin sen itse (kyseessä voi lääkärien arvailujen mukaan olla rinovirus, mutta varmuutta tästä ei ole). Viikon päästä omasta sairstumisestani esikoinen sairastui, hänellä valui vain vähän nenä kaksi päivää, ei muuta. Mutta jälkitautina sai korvatulehduksen ensimmäistä kertaa elämässään ja tuo vaati kaksi antibioottikuuria parantuakseen. No sitten sairastui nuorempi lapsista, ja tässä sitä on sitten oltukin jo 5,5 viikkoa hänen kanssaan.
Mitä oireita yksivuotiaallamme on?
Eemillä ei ole kertaakaan tänä aikana ollut kunnolla kuumetta. Lämpöilyä sen sijaan useinkin. Koko tämän ajan oireena on ollut räkäisyys ja itkuisuus, sekä viikko sitten alkanut yskä. Jatkuvasti hieroo korvia ja päätä ja selkeästi on kipeä ja korvissakin painetta, mutta tulehdusta ei ole. Panadolia ja Buranaa on kulunut pelottavan paljon tänä aikana. Lääkärissä ollaan käyty moneen kertaan, ihan vain varalta. Ja koskaan muuta ei ole ilmennyt kuin tuo räkäisyys. Koko tänä aikana on muutaman kerran vointi näyttänyt vähän paremmalta ja ollaankin jo ajateltu Eemin vihdoin paranevan. Hoitoonkin viety, josta taas soitettu hakemaan itkuinen poika kotiin.
Vihdoin viime viikolla Eemi pääsi hoitoon, edelleen räkä ja yskä vaivaa, mutta koska on ollut reipas ja itkuisuus viimein pois, niin hoitoon saa mennä. Harrastukset ja ystävien näkeminen ei silti edelleenkään onnistu.
Voitte kuvitella, kuinka olen jo huolissani siitä, ettei Eemi parane. Google on laulanut tänä aikana paljon. Tuntuu oudolta, että toinen sairastaa näin pitkään pelkkää räkätautia ilman taukoa. Mutta täytyy luottaa lääkäreihin. Kuulemma tämä syksy on koronan aiheuttaman puolentoistavuoden eristyksen takia pahempi kuin yksikään koskaan aiemmin. Korona-aikana kun ei perus flunssatkaan ole kiertäneet ja lasten vastustuskyky on nyt alentunut. Tästä syystä lapset sairastavat nyt ennätysmäärät ja tällaista sitkeää flunssaa on liikenteessä. Huomattu on! Nyt toivotaan, että Eemi pian paranee ja me muut ei sitten heti tulla sairaaksi.
Miten teillä muilla on tämä syksy mennyt sairastelujen kanssa? Onko täällä muita toivonsa menettäneitä?
<3 Heini
Raskauteni pysäyttävin yö – mahakipu ja verenvuoto
21/3/2020
Tällä viikolla koin jotain todella pelottavaa ja pysäyttävää. Juuri raskauteni puolivälissä. Minulla alkoi illalla verenvuoto, eikä sellaista ole koskaan ollut tässä eikä edellissäkään raskaudessa. Nopea googletus paljastaa, että verenvuoto voi olla aika tyypillistä alkuraskaudessa ja loppuraskaudessa, mutta entä keskiraskaus? Miksei keskiraskaudesta puhuta mitään? Muistan samalla, että mahaa on jomottanut oikeastaan koko päivän, enkä ole tajunnut huolestua. Hätä, paniikki, pakokauhu, pelko ja järjetön ahdistus valtaa minut välittömästi. Romahdan sänkyyn itkemään hysteerisesti ja kaikki synkimmätkin ajatukset valtaavat mieleni. Onneksi mieheni on tukenani ja antaa minun itkeä ja koittaa sopivasti rauhoitella.
Olen varma, että raskaus oli nyt tässä. Ei tällainen vuoto ja kipu voi olla normaalia kun ei sitä ennenkään ole ollut. Mietin valmiiksi, kuinka koskaan tulen selviämään asiasta. Kunhan lopulta kykenen vähän rauhoittumaan, koitan miettiä ”järjellä” ja pohdin mitä mun tulisi tehdä. Raskausviikkoja on 2 liian vähän, jotta minut otettaisiin vastaan synnärille. Yöksi ei todellakaan kiinnosta lähteä istumaan päivystykseen, sieltähän saisi vähintäänkin koronan, noron ja influenssan kotiinviemisiksi. Sitä paitsi mitä se auttaisi, että valvoisin yön päivystyksessä kun eivät he voisi vauvaa pelastaa jos jokin olisi vialla. Päätän jäädä kotiin, mutta tuo yö on kauhea ja uneton.
Aamulla menen avaamaan päiväkodin kuuden jälkeen. Tiesin, että avausvuoro on pakko hoitaa, mutta päätin sen jälkeen lähteä lääkäriin. Sain lääkäriajan onneksi heti yhdeksäksi ja mieheni pääse etätöistä tuekseni. Neuvolassa pääsemme terveydenhoitajan kanssa heti ultralla näkemään, että vauvalla on kaikki hyvin. Mikä syvä huojennus; siellä pienoinen meille vilkuttaa <3 Vuodon ja mahakivun vuoksi minun pitää kuitenkin odottaa päivystyslääkäriä tarkistamaan kohdunsuun tilanne. Onneksi sielläkin kaikki hyvin. Nyt olen muutaman päivän ollut sairaslomalla, ihan varalta, jotta tilanne rauhoittuu. Onneksi vuotoa ei ole enää ollut.
Nyt jälkikäteen mietin, onko minulla oikeus kirjoittaa tätä tekstiä, kun kaikki olikin vain hyvin. Kokemus oli kuitenkin hyvin pelottava, vaikka kestikin vain hetken ja haluan siksi purkaa sen tänne. Toivon myös, että mikäli joku muu joskus paniikissa googlettaa (tätähän ei ikinä pitäisi tehdä) yön pikkutunneilla keskiraskauden verenvuodosta, hän ehkä saisi toivoa tästä kirjoituksestani. Vuoto ei aina tarkoita että olisi jotain hätää. Hyvä on kuitenkin tarkistaa tilanne.
Onnekseni täällä siis kaikki hyvin. Ensi viikolla pääsemmekin rakenneultraan näkemään pientä tarkemmin <3 Ihanaa viikonloppua kaikille!
<3 Heini