Uusi vuosi, mutta vanhat kujeet, nimittäin korvatulehdus on täällä taas. Niinhän siinä tosiaan taas kävi, että joululoman jälkeen lapset kävivät hoidossa kokonaiset kolme päivää, jonka jälkeen Eemi sairastui. Oireena lähinnä erittäin paksu räkä ja yhtenä päivänä lämpöä. Tauti tarttui myös minuun ja Fiinuun, meillä oli nuhan lisäksi kuumetta ja ainakin minulla myös erittäin kipeä kurkku. Koronan kotitestit tehtiin kaikilta, minulta kahdesti. Negatiivisia kuitenkin kaikki. Joku ärhäkkä virus kuitenkin selkeästi kyseessä, sillä Fiinukin valitti jossain vaiheessa korvaa, joka kuitenkin onneksi helpotti särkylääkkeellä eikä päässyt tulehtumaan. Tuolloin jo sanoin, että on kyllä Eemillä niin paksua räkää, että ihme jos ei mene korviin. Ja niin sitten viikon päästä sairastumisesta, kun räkä oli lähes jo loppunut, alkoi sitten korvatulehduksen oireet.

Millaisia oireita korvatulehdus meillä aiheuttaa?

Eemi sairasti syksyllä pitkään, jolloin syyksi lopulta paljastuikin korvatulehdus (siitä lisää täällä). Tuolloin tulehdus pääsi niin pahaksi, että lopulta se aiheutti Eemille jo mm. jatkuvaa lämpöilyä, kauheaa yskää ja räkäisyyttä, sekä oksentelua. Kantapään kautta myös opimme, ettei yleislääkäri aina näe korviin tarpeeksi tarkasti ja on käytävä korvalääkärillä, joka näkee tulehduksen varmemmin.

Tällä kertaa siis osasin epäillä korvatulehdusta välittömästi samana iltana oireiden alkaessa. Eemin hengitys alkoi rohista, räkä lisääntyi ja laryngiittimainen yskä alkoi vielä samana yönä. Juuri samanlaisena kuin viime kerralla. Unet menivät huonoksi ja päiväunia nukkui vain puoli tuntia. Eemi myös haroi korvia ja oli todella itkuinen ja sylin kaipuussa särkylääkkeestä huolimatta. Olin varma diagnoosista.

vaatiiko korvatulehdus heti lääkäriin menoa?

Yritin saada Eemille varattua lääkäriaikaa Pohjola-vakuutuksen terveysmestarin kautta, koska tällöin en joudu maksamaan käyntiä ensin itse vaan se menee suoraan vakuutukseen. Tiesin, että oireita voisi seurata muutaman päivän ennen lääkäriä (ihan niinkuin Fiinun kohdalla toimimmekin), mutta koska oireet alkoivat jo niin selkeinä ja Eemi oli todella itkuinen niin en halunnut päästää tilannetta pahemmaksi. Parin kuukauden takainen sairastamiskierre on vahvana muistissa ja pelko samanlaisesta on suuri.

Terveysmestari ei kuitenkaan suostunut varaamaan minulle lääkäriaikaa, sillä hänen mielestään tilannetta tuli seurata 2-3pv ja antaa säännöllisesti särkylääkettä. Eemin olo vain paheni ja yskä meni jo niin pahaksi että yskiessä piti oksentaa. Minusta hyvä nyrkkisääntö onkin siinä, että mikäli oireet pahevat, eivätkä helpota, tulee lääkäriin mennä. Seuraavana päivänä lähes 2vrk oli täynnä ja lähestyin Terveysmestaria uudella asenteella. Ilmoitin tiukasti, että menemme lääkäriin, sanoin katsoneeni valmiiksi lääkärin ja kellon ajan ja pyysin häntä varaamaan ajan. Ei ongelmia, aika varattiin. Sisäinen leijonaemo kiitti ja lähdimme samantien lääkäriin.

diagnoosina märkäinen välikorvatulehdus

Diagnoosi oli erittäin märkäinen välikorvatulehdus, joka ei olisi parantunut itsekseen särkylääkkeellä. Onneksi menimme lääkäriin, emmekä jääneet vain seuraamaan oireiden pahenemista. Saatiin heti laajakirjoisempi antibiootti, jotta tulehdus parantuisi kerralla. Viimeksi meillä oli vielä tehokkaampi antibiootti käytössä, joten nyt vähän jännitän, että riittääkö tämä. Onneksi nyt 2pv jälkeen oireet ovat alkaneet helpottamaan ja särkylääkettä ei ole tänään tarvinut ollenkaan. Yskä ja nuha ovat pikkuhiljaa vähän laantumaan päin, joten toivoa antaa, että ensi viikolla voisi loppuviikosta lapset viedä taas hoitoon.

Lääkäri muuten sanoi, että mikäli nyt kevään aikana tulee vielä uusi tulehdus, niin Eemin korvat putkitetaan. Tuo olisi itselleni kyllä jännä paikka, mutta uskon että ehdottomasti kaiken arvoista, jos siitä saisi avun tähän, ettei jokainen flunssa sitten jatkossa mene korviin.

Lue myös: Lapsen pitkittynyt flunssa

<3Heini

7/11/2021

Kuten hiljattain kirjoitin täällä, on syksy koetellut meitä tosissaan, kun yksivuotiaamme on sairastanut viikko tolkulla, parantumatta kertaakaan tässä välissä. Tämän viikon alussa, kun sairastaminen oli kestänyt jo 7 viikkoa, vein hänet jälleen kerran lääkäriin. Olin valmistautunut olemaan tiukkana, vaatimaan verikokeita tai muita tutkimuksia, ja selvittämään, mikä nyt on vialla. Huoli oli jo valtava, sillä ei tuntunut kovin normaalilta viikkokausien kuumeilu, oksentelu, itkuisuus, räkäisyys ja yskäisyys.

Tällä kertaa saimme kuitenkin diagnoosin: märkäinen korvatulehdus. Juuri siinä samassa korvassa, jota Eemi oli hangannut aiemminkin, ja jonka vuoksi olimme jo useamman kerran käyneet lääkärissä. Aiemmin korvat kuitenkin todettiin aina terveeksi. Nyt korvan hankaamista ei edes ollut ja yötkin olivat ehkä vähän parempia, joten korvatulehdus tuli yllätyksenä. Mutta voitteko kuvitella, miten helpottavalta tuntui saada joku syy oireilulle, ja mikä parasta, myös lääke siihen (vaikka yleensä antibiootit ei oo mikään jes -juttu).

Onko kyseessä ollutkin korvatulehdus jo aiemmin?

Jälkikäteen olen kuitenkin alkanut epäilemään, että tulehdus olisi ollut jo pitkään, mutta sitä ei vain lääkärit ole huomanneet. Oireita kuitenkin ollut niin kauan nimenomaan juuri tuossa samassa korvassa, ja ehkä Eemikin jo niin turtunut siihen kipuun, ettei enää osannut korvaa hangata samalla tavalla kuin monta viikkoa aiemmin. Nyt jälkikäteen olen saanut myös paljon vinkkejä siitä, että kannattaisi aina käydä korvalääkärillä, sillä heillä on kuulemma tarkemmat välineet nähdäkseen korvaan kunnolla. Olisinpa tiennyt. Tässä kuitenkin vinkki teille muille: jos epäilette korvatulehdusta, menkää korvalääkärille, EI yleislääkärille. Siitä en tiedä, onko tässä väitteessä oikeasti perää, mutta niin monelta sitä kuulin, että ensi kerralla muistan kyllä itse.

Saimme Eemille äkäisen antibiootin, sillä sairastelu oli kestänyt niin kauan. Antibiootin pitäisi helpottaa kuulemma nyt myös räkäisyyteen ja oireiden pitäisi alkaa häviämään. Ja kylläpä meillä onkin ollut ihana viikko! Eemi on ollut niin iloinen ja energinen, nauravainen oma itsensä. Ja ruokahalu (joka hänellä on aina ennen sairastelua ollut hyvä) on viimein palannut. Kuinka helpottava tunne, kun se 7 viikkoa kadoksissa ollut poika on löytynyt uudestaan. Ei tarvitse enää pelätä että kyse olisi ollut jostain vakavammasta! Nyt hänellä on vielä lievää nuhaa, mutta todella lievää siis verrattuna siihen mitä meillä on ollut. Eikä koko viikolla ole noussut kuumetta eikä tullut oksennuksia.

Ihan mahtava viikko siis! Nyt toivotaan, että Eemi paranee loppuun asti ja sairastelut olisivat hetken meitä piinaamatta. Olisipa aika siistiä päästä kiinni normaalielämään hetkeksi.

Onko teillä koskaan käynyt korvien kanssa niin, ettei tulehdusta olisi heti havaittu (ainakaan yleislääkärillä käydessä)?

<3 Heini