26/10/2021

Varmaan jokainen vanhempi tietää sen stressin, mitä lapsen sairastaminen tuo mukanaan. Valvotut yöt, olemattomat päiväunet, nälkäinen lapsi, jolle ei ruoka maistu ja itkuinen lapsi, joka vaatii vain syliä. Puhumattakaan siitä huolesta, mitä lapsen sairastaminen aiheuttaa. Osalla, kuten minulla, kaiken tämän ihanuuden kruunaa työpaikka, jossa pitäisi kyetä käymään ja poissaolot lapsen sairastamisen takia ahdistaa.

Meidän lapset on aina olleet melko terveitä ja sairastaneet tosi vähän! Nyt sitten ilmeisesti kärsitään kaikkien vuosien edestä. Meillä on nimittäin sairastettu jo 7 viikkoa putkeen! Ensin itse toin tämän taudin töistä ja sairastin sen itse (kyseessä voi lääkärien arvailujen mukaan olla rinovirus, mutta varmuutta tästä ei ole). Viikon päästä omasta sairstumisestani esikoinen sairastui, hänellä valui vain vähän nenä kaksi päivää, ei muuta. Mutta jälkitautina sai korvatulehduksen ensimmäistä kertaa elämässään ja tuo vaati kaksi antibioottikuuria parantuakseen. No sitten sairastui nuorempi lapsista, ja tässä sitä on sitten oltukin jo 5,5 viikkoa hänen kanssaan.

Mitä oireita yksivuotiaallamme on?

Eemillä ei ole kertaakaan tänä aikana ollut kunnolla kuumetta. Lämpöilyä sen sijaan useinkin. Koko tämän ajan oireena on ollut räkäisyys ja itkuisuus, sekä viikko sitten alkanut yskä. Jatkuvasti hieroo korvia ja päätä ja selkeästi on kipeä ja korvissakin painetta, mutta tulehdusta ei ole. Panadolia ja Buranaa on kulunut pelottavan paljon tänä aikana. Lääkärissä ollaan käyty moneen kertaan, ihan vain varalta. Ja koskaan muuta ei ole ilmennyt kuin tuo räkäisyys. Koko tänä aikana on muutaman kerran vointi näyttänyt vähän paremmalta ja ollaankin jo ajateltu Eemin vihdoin paranevan. Hoitoonkin viety, josta taas soitettu hakemaan itkuinen poika kotiin.

Vihdoin viime viikolla Eemi pääsi hoitoon, edelleen räkä ja yskä vaivaa, mutta koska on ollut reipas ja itkuisuus viimein pois, niin hoitoon saa mennä. Harrastukset ja ystävien näkeminen ei silti edelleenkään onnistu.

Voitte kuvitella, kuinka olen jo huolissani siitä, ettei Eemi parane. Google on laulanut tänä aikana paljon. Tuntuu oudolta, että toinen sairastaa näin pitkään pelkkää räkätautia ilman taukoa. Mutta täytyy luottaa lääkäreihin. Kuulemma tämä syksy on koronan aiheuttaman puolentoistavuoden eristyksen takia pahempi kuin yksikään koskaan aiemmin. Korona-aikana kun ei perus flunssatkaan ole kiertäneet ja lasten vastustuskyky on nyt alentunut. Tästä syystä lapset sairastavat nyt ennätysmäärät ja tällaista sitkeää flunssaa on liikenteessä. Huomattu on! Nyt toivotaan, että Eemi pian paranee ja me muut ei sitten heti tulla sairaaksi.

Miten teillä muilla on tämä syksy mennyt sairastelujen kanssa? Onko täällä muita toivonsa menettäneitä?

<3 Heini

24/2/2021

Ai että millaistako Fiinun nukuttaminen oli aiemmin? 

Ja että millaistako meillä nyt on?

Nukuttaminen kestää jälleen tunnin kaksikin, ja kun Fiinu lopulta nukahtaa, herää hän jo parin tunnin päästä ja tulee meidän viereen. Hän heräilee yöllä valvomaan jopa kahdeksi tunniksi ja tuo kaksi tuntia sisältää iloista jutustelua, jonka jälkeen pyytää vettä, haluaisi ruokaa, sitten taas vähän vettä. Lopulta toteaa ettei enää halua nukkua ja kun nukuttava on seuraa siitä aivan järjetön raivokohtaus jolloin lopulta pidän tyttöä vain väkisin sylissä ettei satuta itseään. Yöt ovat kyllä olleet kerrassaan kamalia. Päivisin sitten tyttö on tietenkin väsynyt kun yöt menevät niin huonosti, mutta päiväunia en saa nukkumaan vaikka kaksi tuntia nukuttaisin.

Onneksi, siis onneksi, löysin netin ihmeellisestä maailmasta käsitteen ”kahden vuoden unitaantuma”. Se kestää yleisimmin parista viikosta kuukauteen. Meillä on mennyt nyt vähän yli kuukausi ja pakko sanoa, että kyllä meillä viimeinen viikko on ollut jo paljon helpompaa. Ehkä tämä tästä siis todella normalisoituu! Epäilen kyllä, että Fiinu on muuttanut pysyvästi meidän sänkyyn nukkumaan, mutta nukkukoot, kunhan ei valvo!