7/11/2021

Kuten hiljattain kirjoitin täällä, on syksy koetellut meitä tosissaan, kun yksivuotiaamme on sairastanut viikko tolkulla, parantumatta kertaakaan tässä välissä. Tämän viikon alussa, kun sairastaminen oli kestänyt jo 7 viikkoa, vein hänet jälleen kerran lääkäriin. Olin valmistautunut olemaan tiukkana, vaatimaan verikokeita tai muita tutkimuksia, ja selvittämään, mikä nyt on vialla. Huoli oli jo valtava, sillä ei tuntunut kovin normaalilta viikkokausien kuumeilu, oksentelu, itkuisuus, räkäisyys ja yskäisyys.

Tällä kertaa saimme kuitenkin diagnoosin: märkäinen korvatulehdus. Juuri siinä samassa korvassa, jota Eemi oli hangannut aiemminkin, ja jonka vuoksi olimme jo useamman kerran käyneet lääkärissä. Aiemmin korvat kuitenkin todettiin aina terveeksi. Nyt korvan hankaamista ei edes ollut ja yötkin olivat ehkä vähän parempia, joten korvatulehdus tuli yllätyksenä. Mutta voitteko kuvitella, miten helpottavalta tuntui saada joku syy oireilulle, ja mikä parasta, myös lääke siihen (vaikka yleensä antibiootit ei oo mikään jes -juttu).

Onko kyseessä ollutkin korvatulehdus jo aiemmin?

Jälkikäteen olen kuitenkin alkanut epäilemään, että tulehdus olisi ollut jo pitkään, mutta sitä ei vain lääkärit ole huomanneet. Oireita kuitenkin ollut niin kauan nimenomaan juuri tuossa samassa korvassa, ja ehkä Eemikin jo niin turtunut siihen kipuun, ettei enää osannut korvaa hangata samalla tavalla kuin monta viikkoa aiemmin. Nyt jälkikäteen olen saanut myös paljon vinkkejä siitä, että kannattaisi aina käydä korvalääkärillä, sillä heillä on kuulemma tarkemmat välineet nähdäkseen korvaan kunnolla. Olisinpa tiennyt. Tässä kuitenkin vinkki teille muille: jos epäilette korvatulehdusta, menkää korvalääkärille, EI yleislääkärille. Siitä en tiedä, onko tässä väitteessä oikeasti perää, mutta niin monelta sitä kuulin, että ensi kerralla muistan kyllä itse.

Saimme Eemille äkäisen antibiootin, sillä sairastelu oli kestänyt niin kauan. Antibiootin pitäisi helpottaa kuulemma nyt myös räkäisyyteen ja oireiden pitäisi alkaa häviämään. Ja kylläpä meillä onkin ollut ihana viikko! Eemi on ollut niin iloinen ja energinen, nauravainen oma itsensä. Ja ruokahalu (joka hänellä on aina ennen sairastelua ollut hyvä) on viimein palannut. Kuinka helpottava tunne, kun se 7 viikkoa kadoksissa ollut poika on löytynyt uudestaan. Ei tarvitse enää pelätä että kyse olisi ollut jostain vakavammasta! Nyt hänellä on vielä lievää nuhaa, mutta todella lievää siis verrattuna siihen mitä meillä on ollut. Eikä koko viikolla ole noussut kuumetta eikä tullut oksennuksia.

Ihan mahtava viikko siis! Nyt toivotaan, että Eemi paranee loppuun asti ja sairastelut olisivat hetken meitä piinaamatta. Olisipa aika siistiä päästä kiinni normaalielämään hetkeksi.

Onko teillä koskaan käynyt korvien kanssa niin, ettei tulehdusta olisi heti havaittu (ainakaan yleislääkärillä käydessä)?

<3 Heini

31/10/2021

Monelta teillä herättiin tänään?

Jälleen koitti se yksi kalenterivuoden turhimmista päivistä, kun kalenterissa lukee ”talviaika”, ja on aika siirtää kelloja. Tällä kertaa kelloja siirrettiin tuntia taaksepäin, mikä on varmasti monen pikkulapsiperheen painajainen. Ennen sitä olisi hyppinyt riemusta: ”jee tunti lisää unta”. Vaan ei päde enää, ei ainakaan meidän lasten kanssa. Meillä asuu kaksi aamuvirkkua taaperoa, joilla on aina olleet omat sisäänrakennetut kellot. Jos joskus ollaan illalla nukkumaanmenoa venytetty syystä tai toisesta, ei se ole aamussa näkynyt ainakaan niin, että lapsia olisi nukuttanut pidempään. Ennemminkin päin vastoin. Tällä kertaa siis aloin valmistautumaan kellojen siirtoon hyvissä ajoin, sillä suunnitelmissa ei ole jatkossa herätä lasten kanssa jo viideltä aamulla.

Jo 1,5 viikon ajan ollaan pikkuhiljaa venytetty lasten nukkumaan menoa. Ensin kymmenen minuuttia ja parin päivän välein aina vähän enemmän. Aamuja ollaan pyritty venyttämään niin, ettei olla annettu nousta ylös ihan niin aikaisin ja yritetty vain nukuttaa takaisin jos ovat liian aikaisin heränneet. Eiväthän he takaisin ole nukahtaneet, mutta maanneet kuitenkin pimeässä. Nämä keinot alkoivat tuottamaan tulosta ja viimeisinä aamuina ennen kellojen siirtoa meillä nukuttiin jopa yli seitsemään (kun ennen herätty aina kuudelta). Toki illalla sitten onkin mennyt kymmeneen asti toisen kanssa, joten iltapalan on itse saanut syödä samalla kun on pessyt hampaita jo toinen jalka sängyssä – omaa aikaa ei siis ole juuri jäänyt..

Tänään koitti totuuden hetki, kun kelloja rullattiin tunti taaksepäin yöllä. Ja kyllä vain, meillä noustiin tasan 6:00, eli vanhaa aikaa seitsemän! Tunti ollaan siis onnistuttu rytmiä venyttämään. Jopa päikkärit tulivat taas oikeaan aikaan. Ehkä tästä 1,5 viikon urakasta oli siis todellakin hyötyä! Jos kelloja joutuu taas keväällä siirtelemään (toivon todellakin, että tästä jo luovuttaisiin), niin aion kyllä ehdottomasti valmistautua siirtoon taas hyvissä ajoin.

Mites teillä? Siirtyykö lasten rytmi helposti vai löytyykö teidänkin lapsilta omat sisäiset kellot, joita on vaikea huijata?

<3 Heini